Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen yksilöllinen vaikuttavuus : nuorten kokemuksia kuntoutuksen tarvevastaavuudesta

Abstract

Tutkimusartikkelissa tarkasteltiin vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen osallistuneiden nuorten kokemuksia kuntoutuksen tarpeenmukaisuudesta, hyödyllisyydestä ja vaikutuksista. Näkökulmana oli asiakaslähtöinen kuntoutuksen tarvevastaavuuden ja yksilötason vaikuttavuuden arviointi. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kuntoutusprosessissa huomioidaan nuorten mielipiteet ja millä tavoin kuntoutus vastaa heidän tarpeisiinsa. Lisäksi tarkasteltiin nuorten kokemuksia eri kuntoutusmuotojen hyödyllisyydestä ja kuntoutuksen aikaansaamista myönteisistä vaikutuksista eri elämänalueilla. Kolmanneksi selvitettiin niitä tekijöitä, jotka liittyvät kuntoutuksen koettuihin vaikutuksiin.

Artikkeli perustui Lapin yliopiston ja Kuntoutussäätiön toteuttamaan kysely- ja haastattelututkimukseen, jossa kartoitettiin kuntoutujien näkemyksiä ja arvioita Kansaneläkelaitoksen järjestämästä vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Tutkimusasetelma oli triangulatiivinen. Aineistoina hyödynnettiin lomakekyselyn vastauksia ja haastatteluja, joiden analyyseissä käytettiin useita erilaisia menetelmiä: ristiintaulukointia, pääkomponenttianalyysiä, logistista regressioanalyysiä sekä teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä.

Tutkimus osoitti, että nuorten kuntoutujien mielipiteet ja tarpeet huomioitiin kuntoutusprosessissa melko hyvin. Kaikkein tyytyväisimpiä omien tarpeiden huomioimiseen olivat liikuntavammaiset. Nuoret arvioivat hyötyneensä avokuntoutuksesta enemmän kuin laitoskuntoutuksesta. Erityisen hyödylliseksi koettiin fysioterapia ja ratsastusterapia. Hyödyllisyysarviointien perusteluissa painottuivat kuntoutustoiminnan edellytyksiin, toimintaprosessiin ja tuloksellisuuteen liittyvät tekijät. Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen todettiin vaikuttaneen myönteisesti useilla eri elämänalueilla. Eniten vaikutuksia oli havaittu fyysisessä toimintakyvyssä, itsenäisessä suoriutumisessa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa. Kuntoutuksen koettuja vaikutuksia eri elämänalueilla selittivät monet yksittäiset tekijät. Kokonaisvaltaisissa tarkasteluissa korostuivat kuntoutujan tarpeisiin sisällöllisesti vastaavan kuntoutuksen merkitys, kuntoutuksen vastuuhenkilön nimeämisen tärkeys ja fysioterapiaan sekä toimintaterapiaan osallistuminen. Kontekstimuuttujista vammaisuus ja yhteisyyssuhteet olivat merkittäviä selittäjiä kuntoutuksen koetuille vaikutuksille.