"...Että kotona pystyttäis olleen" : kuntoutuksen merkitys ikäihmisten kotona selviytymisessä
Penttilä, Anna-Maria (2011)
There are no files associated with this item.
Penttilä, Anna-Maria
Lapin yliopisto
2011
openAccess
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kuntoutukseen osallistuneet ikäihmiset selviytyvät kotona ja millaisia ongelmia heillä kotona selviytymisessä on, millaisia kokemuksia heillä on kuntoutuskursseista sekä miten he kuvasivat kuntoutuksen merkitystä kotona selviytymisen kannalta. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin toisaalta ikäihmisen kotona selviytymistä, toisaalta kuntoutusmahdollisuuksia ja kuntoutuksen vaikutuksia. Ikäihmisen kotona selviytymiseen vaikuttavat oman toimintakyvyn ohella muun muassa epävirallinen ja virallinen apu sekä sosiaaliset verkostot. Ikäihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat tyytyväisyys elämään ja monen elämään kuuluvan yksinäisyyden käsittely. Monipuolinen liikkuminen on tärkeää fyysisen kunnon ylläpidon kannalta. Gerontologiseen kuntoutukseen kuuluu nykyään erilaisia psykososiaalisia ja vuorovaikutukseen perustuvia työmuotoja.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Se sisälsi kaikkiaan kymmenen teemahaastattelua, joista kuusi haastattelua toteutettiin kuntoutuskurssilla ja neljä seurantahaastattelua haastateltavien kotona kuntoutusjakson jälkeen. Haastateltavat olivat yli 75-vuotiaita kotona asuvia ikäihmisiä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, johon kuului pelkistettyjen ilmausten laatiminen sekä ala-, ylä-, pää- ja yhdistävien kategorioiden luominen.
Ikäihmiset kuvasivat kotona selviytymistään omatoimisen selviytymisen, epävirallisen- ja virallisen avun, sosiaalisten suhteiden, psyykkisen hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon teemojen avulla. Kuntoutuskokemuksissa nousivat esiin sosiaalinen vuorovaikutus kuntoutuksen aikana, fyysinen kunto sekä erilaiset tyytyväisyyden kokemukset. Kuntoutus tuki haastateltavien mukaan kotona selviytymistä antamalla erilaisia ohjeita ja ideoita. Sen sijaan mitään merkittäviä muutoksia kotona selviytymisessä ikäihmiset eivät raportoineet. Yhteydenpito kuntoutuksen jälkeen muodostui joillakin haastateltavilla päivätoiminnasta, johon osallistumisen aktiivisuus haastateltavilla vaihteli. Toisilla yhteydenpitoa ei kuntoutuksen jälkeen ollut. Kuntoutuksen merkitykset olivat jokaiselle haastateltavalle erilaiset, ja osa heistä pystyi hyödyntämään kokemuksiaan kotona selviytymisessä kuntoutuksen jälkeen.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Se sisälsi kaikkiaan kymmenen teemahaastattelua, joista kuusi haastattelua toteutettiin kuntoutuskurssilla ja neljä seurantahaastattelua haastateltavien kotona kuntoutusjakson jälkeen. Haastateltavat olivat yli 75-vuotiaita kotona asuvia ikäihmisiä. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, johon kuului pelkistettyjen ilmausten laatiminen sekä ala-, ylä-, pää- ja yhdistävien kategorioiden luominen.
Ikäihmiset kuvasivat kotona selviytymistään omatoimisen selviytymisen, epävirallisen- ja virallisen avun, sosiaalisten suhteiden, psyykkisen hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon teemojen avulla. Kuntoutuskokemuksissa nousivat esiin sosiaalinen vuorovaikutus kuntoutuksen aikana, fyysinen kunto sekä erilaiset tyytyväisyyden kokemukset. Kuntoutus tuki haastateltavien mukaan kotona selviytymistä antamalla erilaisia ohjeita ja ideoita. Sen sijaan mitään merkittäviä muutoksia kotona selviytymisessä ikäihmiset eivät raportoineet. Yhteydenpito kuntoutuksen jälkeen muodostui joillakin haastateltavilla päivätoiminnasta, johon osallistumisen aktiivisuus haastateltavilla vaihteli. Toisilla yhteydenpitoa ei kuntoutuksen jälkeen ollut. Kuntoutuksen merkitykset olivat jokaiselle haastateltavalle erilaiset, ja osa heistä pystyi hyödyntämään kokemuksiaan kotona selviytymisessä kuntoutuksen jälkeen.
Kokoelmat
- Pro gradut [3930]