Kuntoutuksen vaikutus aivovammakuntoutujan kokemaan elämänhallintaan ja -laatuun

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aivovamman saaneiden kuntoutujien kokemuksia elämänhallinnasta ja terveyteen liittyvästä elämänlaadusta ennen kuntoutusta ja niissä tapahtuvia muutoksia kuntoutuksen seurauksena. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa kuntoutuksen hyödyllisyydestä ja kuntoutuksesta saatujen tietojen ja taitojen sovellettavuudesta käytännön elämään.

Tutkimusaineisto kerättiin Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen 42 vuorokauden mittaisen INSURE-aivovammakuntoutusohjelman osallistujilta, joita oli kaikkiaan 46. Elämänhallintaa tutkittavat arvioivat Antonovskyn koherenssin tunteen lyhyemmällä, 13 kysymyksen mittarilla, ja terveyteen liittyvää elämänlaatua he arvioivat 15D-mittarilla. Tutkittavat täyttivät mittarit kuntoutusohjelman alussa, sen päättyessä ja puolen vuoden kuluttua kuntoutusohjelman päättymisestä. Kuntoutuksen hyödyllisyyttä ja kuntoutusohjelmasta saatujen tietojen ja taitojen sovellettavuutta käytäntöön tutkittavat arvioivat kuntoutusohjelman päättyessä. Koherenssin tunnetta tarkasteltiin suhteessa sukupuoleen, ikään, ammattiasemaan ja vammautumisesta kuluneeseen aikaan. 15D-mittarista saatuja tuloksia verrattiin tilanteeseen ennen vammautumista ja lisäksi kolmen mittauskerran tuloksia toisiinsa. 15D-mittarin ulottuvuuksista saatuja tasoarvoja verrattiin toisiinsa ja väestöarvoon. Kuntoutusohjelman jälkeistä palautetta tarkasteltiin frekvenssien ja sisällönanalyysin avulla. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla ja analyysissä käytettiin t-testiä, tilastollisia tunnuslukuja ja ristiintaulukointia.

Tulokset osoittivat, että elämänhallinnassa ja terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei tapahtunut kuntoutuksen seurauksena tilastollisesti merkitsevää muutosta. Muutosta parempaan tapahtui jonkin verran kuntoutusohjelman aikana, mutta puolen vuoden kuluttua ohjelmasta tutkittavien tilanne oli lähes samalla tasolla kuin ohjelman alussa. Sukupuoli, ikä, vammautumisesta kulunut aika ja ammattiasema näyttivät vaikuttaneen koherenssin tunteeseen. Terveyteen liittyvä elämänlaatu kaikilla 15D-mittarin ulottuvuuksilla jäi alle väestöarvon. Kuntoutusohjelman jälkeinen palaute kuntoutusohjelmasta osoitti, että tutkittavat kokivat tilanteensa muuttuneen myönteisempään suuntaan fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja terveydentilan osa-alueilla kuntoutusohjelman aikana.

Kuntoutuksen seurauksena lisääntynyt oiretiedostus voi osin selittää laskevia mittaustuloksia. Positiiviseen kokemukseen kuntoutusohjelmasta vaikuttivat tiedon saanti vammasta, oman jaksavuuden ymmärtäminen, vertaistuki ja omaisten huomiointi. Aivovamman saaneen henkilön kuntoutuksen jälkeistä systemaattista seurantaa asiantuntevassa terveydenhuollon yksikössä tarvitaan varmistamaan laitoskuntoutuksen jatkosuunnitelmat ja kuntoutuksen koordinointiin. Tutkimusta aivovammakuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan lisää, koska vamman yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittävät.