Hoito- ja kuntoutushenkilökunnan käsityksiä valtaistavasta työotteesta ja sen toteutumisesta kuntoutusosastoilla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kuntoutusosaston henkilökunnan käsityksiä valtaistavasta työotteesta ja sen toteutumisesta kuntoutusosastoilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin henkilökunnan suhtautumista kuntoutujan valtaistamiseen, sekä kuinka henkilökunta ymmärtää kuntoutujan itsemääräämisoikeuden. Myös valtaistumista estävien ja edistävien käytäntöjen esiintyminen osastolla sekä ammattiryhmän vaikutus suhteessa valtaistamiseen olivat kiinnostuksen kohteina. Lisäksi arvioitiin henkilökunnan tietoisuutta potilaan itsemääräämisoikeudesta. Aineistona tutkimuksessa oli viiden eri pohjoissuomalaisen kuntoutusosaston henkilökunnan vastaukset.Menetelmänä käytettiin kvantitatiivista tapaustutkimusta ja aineiston keruu suoritettiin lomakekyselyn avulla. Kyselylomake laadittiin Faulknerin henkilökunta-potilas - vuorovaikutusmallin pohjalta. Lomakkeessa selvitettiin henkilöstön suhtautumista kuntoutujan valtaistumisen tukemiseen sekä valtaistavan työotteen toteutumista omassa työssä ja kuntoutusosastolla yleisemin. Lopuksi selvitettiin henkilökunnan tietoja kuntoutujan itsemääräämisoikeudesta. Aineistona oli 101:n henkilön lomakevastaukset, joista 74 saatiin hoitohenkilöstöltä ja 27 kuntoutushenkilöstöltä.

Henkilökunnan käsitykset kuntoutujan valtaistamisesta jaettiin kuntoutujan itsenäisyyden kunnioittamiseen, kuntoutujan itsenäisyyden tukemiseen ja tiedon siirtämisen tukemiseen. Yleisesti ottaen henkilökunta suhtautui kuntoutujan valtaistamiseen positiivisesti ja piti sitä joko erittäin taimelko tärkeänä. Erityisen tärkeäksi koettiin kuntoutujan itsenäisyyden tukeminen. Kuitenkin molempiin ammattiryhmiin kuuluvat pitivät valtaistavia käytäntöjä suunnilleen yhtä tärkeinä. Kuntoutusosastoilla käytetyt valtaistavat käytännöt jaettiin tiedon siirtämisen tukemiseen käytännössä sekä kuntoutujan itsenäisyyden tukemiseen käytännössä. Valtaistavia käytäntöjä arvioitiin käytettävän usein. Ammattiryhmä ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi siihen, kuinka paljon kuntoutujan valtaistumista käytännössä mahdollistetaan. Kuntoutujan valtaistumista estävät käytännöt jaettiin dominointiin ja kuntoutujan tarpeiden yhdentekevyyteen sekä kuntoutujan osallistumismahdollisuuksien estämiseen kuntoutuksen suunnittelussa. Kuntotushenkilökunta koki alistavia käytäntöjä esiintyvän osastolla, toisin kuin hoitohenkilökunta.

Valtaistamisen tärkeänä pitäminen oli yhteydessä kuntoutujien valtaistamiseen käytännön työssä. Ammattiryhmään kuulumisella ei ollut vaikutusta asenteen yhteydestä valtaistavien tai alistavien käytäntöjen toteuttamiselle. Myöskään asenteella valtaistumista kohtaan ei ollut yhteyttä alistavien käytäntöjen havaitsemiseen osastolla. Kuntoutujan itsemääräämisoikeudesta henkilökunnalla oli hyvät tiedot. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että henkilökunta pitää valtaistavia käytäntöjä tärkeinä, mutta ne eivät aina toteudu käytännön työssä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tavoitteiden laatimiseen yhdessä kuntoutujan kanssa.