Työttömyyden leima ja työllistettävyys : työttömiä ohjaavien ammattilaisten käsitys vaikeasti työllistyvien työllistyvyydestä

Abstract

Työttömyys on vakava yhteiskunnallinen ongelma työttömien muodostaessa laajan, noin 300 000 henkilön työvoimareservin, johon tärkeänä työvoimapotentiaalina kuuluvat myös vajaakuntoiset ja työrajoitteiset työnhakijat. Työttömyys tulee kalliiksi yhteiskunnalle alentuneen tuotannon, verotulojen menetyksen ja työllisyydenhoitomenojen vuoksi. Työtön itse maksaa työttömyydestään niin niukentuneen talouden kuin taitojen rapautumisen ja huonontuneen elä-mänlaadunkin muodossa. Vaikeimmin työllistyvien pitkittyvä työttömyys saattaa johtaa leimau-tumiseen ja heikentää työttömien itseluottamusta, terveyttä ja työkuntoa, jolloin pitkittyvästä työttömyydestä voi muodostua yksilötasolla oman itsensä syy.

Tutkimuksessa selvitettiin stigmatisoinnin ja leimautumisen viitekehyksessä työttömiä asiakkaita päivittäin kohtaavien eri organisaatioiden työntekijöiden suhtautumista työttömiin ja asenteita asiakkaitaan kohtaan. Tutkimuksen keskeisinä kiinnostuksenkohteina olivat työttömien kanssa työskentelevien työntekijöiden asennoituminen työttömyyteen ja työttömiin sekä työttömyyteen liitettävien stereotyyppisten käsitysten ilmeneminen työntekijöiden asenteissa, ja miten asennoituminen työttömiin heijastuu työntekijöiden näkemyksiinsä työttömien työllistettävyydestä. Tutkimus toteutettiin kokonaistutkimuksena sähköisenä lomakekyselynä Kainuun alueella. Kyselyn kokonaisvastausprosentti oli 39 kaikkiaan 71 työ- ja elinkeinotoimistoissa, työvoiman palvelukeskuksessa, työpajoilla sekä työllisyys- ja kuntouttavan työtoiminnan kehittämishankkeissa työskennelleen työntekijän vastattua kyselyyn. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin PASW Statistics 18 -tilasto-ohjelmalla. Kyselyn avovastauksia käytettiin kvantitatiivisten tulosten täydentäjinä.

Kaikkien työttömien mahdollisuuteen ja kykyyn työskennellä avoimilla työmarkkinoilla ei uskottu. Arvio asiakkaiden työllistettävyydestä vaihteli asiakasryhmäkohtaisesti ja siihen vaikutti asiakaskontaktin tiiviys: päivittäin työttömien kanssa työskentelevät suhtautuivat pessimistisemmin työttömien työllistymismahdollisuuksiin ja aitoon haluun työllistyä. Kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista uskoi joka toisen työttömän kykenevän siirtymään suoraan avoimille työmarkkinoille ja yhtä moni katsoi työelämään kykenemättömiä olevan noin kymmenen prosenttia työttömistä. Siten lähes puolet työttömistä tarvitsee kuntoutuksellisia tukitoimenpiteitä, ja on autettavissa niiden avulla takaisin työelämään.

Työttömyyden katkaisemisen tärkeyttä perusteltiin pääsääntöisesti työttömien elämänlaadun, olosuhteiden ja työmarkkina-aseman paranemisella, ja yhteiskunnan saamat taloudelliset höydyt korostuivat vain yksittäistapauksissa. Tutkimukseen osallistuneet jakautuivat työttömien työllistettävyyteen ja työttömiin asennoitumisen perustella neljään erilaiseen ryhmään. Työttömien työllistettävyyteen ja työttömiin positiivisesti suhtauduttiin kahdessa ryhmässä, joihin kuului kolme neljäsosaa vastaajista. Yksi neljäsosa vastaajista kuului niihin kahteen ryhmään, joissa suhtauduttiin skeptisesti työttömien työllistettävyyteen ja ainakin jossakin määrin kielteisesti työttömiin. Työttömiä leimaavia negatiivisia stereotypioita oli löydettävissä työttömien kanssa päivittäin työskentelevienkin asenteissa työttömyyden näyttäytyessä yleisyydestään ja sen ammattimaisista haltuunottopyrkimyksistä huolimatta tutkimukseen osallistuneille stigmana.