Selkä- ja niskakuntoutujien terveyteen liittyvä elämänlaatu ja psykososiaaliset tekijät

Abstract

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat yleisimmin kipua aiheuttava ja eniten työstä poissaoloon johtava tekijä. Monissa tutkimuksissa on todettu psykososiaalisten tekijöiden, kuten kipeytymisen ja liikkumisen pelon, vaikuttavan krooniseen kipuun altistavana, laukaisevana sekä ylläpitävänä tekijänä. Psykososiaaliset tekijät voivat myös ennustaa kivun kroonistumista. Kuntoutuksen vaikuttavuuden kannalta olisi tärkeää tunnistaa ne henkilöt, joilla nämä riskitekijät ovat koholla.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää selkä- ja niskaoireisten kuntoutukseen osallistuvien terveyteen liittyvä elämänlaatu sekä psykososiaaliset tekijät ja niissä tapahtuvat muutokset kuntoutuksen aikana. Tässä tutkimuksessa psykososiaalisilla tekijöillä tarkoitettiin kivun kroonistumisen riskiä ja pelkokäyttäytymistä. Tutkimuksesta saatava tieto kipuun liittyvistä psykososiaalisista riskitekijöistä antaa lisätietoa, jota voidaan hyödyntää kuntoutuksen sisältöjen kehittämisessä ja kuntoutuksen yksilöllisemmässä suunnittelussa.

Tutkimukseen osallistui 103 Rokua healthin toteuttamaan ja Kelan kustantamaan tuki- ja liikuntaelinsairaiden laitoskuntoutukseen osallistunutta henkilöä. Kuntoutuskurssien kuntoutusjaksot toteutuivat vuonna 2011 ja seurantajaksot toteutuivat vuosien 2011–2012 aikana. Kuntoutujien valinta kuntoutukseen tapahtui Kansaneläkelaitoksella, joten kaikille tuki- ja liikuntaelinoireisten laitoskuntoutukseen hyväksytyille lähetettiin kutsukirjeen mukana kuntoutuksen esitietokyselyn lisäksi tutkittavan tiedote ja suostumuslomake sekä kyselylomakkeet (RAND-36, FABQ -kysely ja Lintonin kipukysely). Analysoinnissa käytettiin Khiin neliö (χ2) -testiä, keskiarvotestejä sekä korrelaatioanalyysia.

Tutkimuksen tulosten mukaan kuntoutujilla oli alentunut terveyteen liittyvä elämänlaatu verrattuna työikäiseen väestöön. Selkäkuntoutujien terveyteen liittyvä elämänlaatu parani kuntoutuksen aikana enemmän kuin niskakuntoutujien. Selkäkuntoutujien fyysisen ja psykososiaalisen toimintakyvyn edellytykset olivat kuntoutus- ja seurantajaksolla alhaisemmat kuin niskakuntoutujien. Kahdella kolmasosalla kuntoutujista oli kuntoutusjaksolla kohtalainen tai korkea kivun kroonistumisen riski. Riski pieneni molemmissa kuntoutusmuodoissa seurantajaksolle tultaessa. Kuntoutujilla esiintyi fyysiseen aktiivisuuteen liittyvää pelkokäyttäytymistä. Tutkimustulosten mukaan kroonistumisen riskillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys työhön liittyvään pelkokäyttäytymiseen ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Tutkimuksen myötä saatiin lisätietoa niskakipupotilaiden psykososiaalisista tekijöistä. Tulosten mukaan tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutukseen tulevilla on sellaisia riskitekijöitä, jotka voivat heikentää kuntoutuksen vaikuttavuutta. Mikäli työhön liittyvä pelkokäyttäytyminen havaitaan kuntoutuksessa, voidaan se huomioida työterveyshuolloissa, esimerkiksi työhön paluusuunnitelman tekemisessä.