Alle 35-vuotiaat Kelan työhönvalmennuksessa

Abstract

Nuorten ja nuorten aikuisten psyykkinen pahoinvointi ja mielialahäiriöistä johtuvat toimintakyvyn häiriöt ovat lisääntyneet: erityisesti masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään nuorempana kuin muissa sairausryhmissä. Myös nuorten työttömyys on kasvanut muita ikäryhmiä enemmän, ja näistä työttömistä nuorista suurin osa on pelkän peruskoulutuksen varassa. Pitkittynyt työttömyys, ammattikoulutuksen puute sekä terveydelliset rajoitteet vaikeuttavat merkittävästi nuorten ja nuorten aikuisten työllistymistä ja työuran vakiinnuttamista. Työ- ja elinkeinoministeriön suosituksissa (2012) työhönvalmennus katsotaan erityisesti nuorille soveltuvaksi työllistymistä tukevaksi palveluksi. Kelan työhönvalmennuksen tavoitteena on työllisyysvalmiuksien kehittäminen, hyvinvoinnin lisääntyminen sekä ratkaisujen löytäminen työelämään paluuta varten.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia alle 35-vuotiaat työhönvalmennukseen osallistuvat nuoret aikuiset olivat sosiodemografisten piirteidensä mukaan. Lisäksi selvitettiin, eroavatko työkyvyttömyyseläkkeellä olevat alle 35-vuotiaat työmarkkinatilanteeltaan, taustatiedoiltaan, osallistumismotivaatioltaan, itse arvioidulta työkyvyltään tai terveydentilaltaan muista saman ikäisistä osallistujista. Tutkielmassa tarkasteltiin myös työhönvalmennuksen jälkeiseen työkyvyttömyyseläkkeellä oloon yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimustehtäviä lähestyttiin kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kautta: vastaajien perustietojen ja kahden ryhmän välisten erojen tarkastelussa hyödynnettiin ristiintaulukoita, khiin neliötestejä ja keskijakaumia, ja eläkkeellä oloon yhteydessä olevia tekijöitä selvitettiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla.

Eläkkeellä ennen työhönvalmennusta olleet ja muussa tilanteessa olleet olivat sosiodemografisten ja elämäntilannetta kuvaavien tietojensa osalta osin melko samankaltaisia, osin toisistaan eroavia. Koetussa terveydentilassa, työkyvyn tulevaa kehitystä koskevissa arvioissa, ammatillisessa koulutuksessa tai työhönvalmennuksen hyötyarvioissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Sen sijaan eläkkeellä olleet ja muussa tilanteessa olleet erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan työkokemuksen pituuden, pääasiallisen toiminnan ja motivaation osalta. Muussa tilanteessa olleilla vastaajilla oli eläkkeellä oleviin verrattuna keskimäärin enemmän työkokemusta, aktiivisempi työmarkkinatilanne työhönvalmennuksen jälkeen sekä korkeampi motivaatiotaso työhönvalmennusta kohtaan. Eläkkeellä olleet olivat toisaalta useammin korkeammin koulutettuja kuin muut ryhmät. Työhönvalmennuksen hyötyarviot olivat koko vastausjoukossa korkeat. Työkyvyttömyyseläkkeeseen yhteydessä olevia tekijöitä olivat heikko työkyky, eläkkeellä olo jo ennen työhönvalmennusta sekä työhönvalmennusta koskevien tavoitteiden toteutumattomuus.

Työhönvalmennuksen jälkeen havaittiin positiivisia muutoksia alle 35-vuotiaiden työmarkkinatilanteessa. Ei eläkkeellä olleet hyötyivät työmarkkinatilanteensa perusteella työhönvalmennuksesta työkyvyttömysseläkkeellä olleita enemmän, mutta myös eläkkeellä olleista suuri osa siirtyi toisenlaiseen työmarkkintilanteeseen työhönvalmennuksen jälkeen. Heikoimman työkyvyn omaaville tulisi tarjota toisenlaisia ammatillisen kuntoutuksen menetelmiä.Tulisi myös miettiä, millä keinoin työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella olevien kuntoutujien motivaatiota työhönvalmennusta kohtaan voitaisiin lisätä.