Tilintarkastajan selvityksen laatu ja laatuun vaikuttavat tekijät yrityssaneerauksessa

Abstract

Vuonna 2007 yrityssaneerauslakia uudistettiin laajasti 1.6.2007 voimaan tulleella lailla. Uudistuksilla pyrittiin muun muassa parantamaan saneeraushakemusten tasoa. Samalla haluttiin myös kiinnittää huomiota hakemukseen liitettävään tilintarkastajan selvitykseen, josta ei ole aina ollut riittävästi apua tuomioistuimelle sen aloittamisharkinnassa. Uudella yrityssaneerauslain 69 §:n 2 momentilla korotettiin velallisen selvitysvelvollisuutta. Sama lainkohta koskee myös tilintarkastajaa, jonka on nykyään annettava selvityksessään lausunto yrityssaneerauslain 69 §:n 2 momentin mukaisesta selvityksestä.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten laadukkaita tilintarkastajan selvitykset ovat yrityssaneerauksessa. Laadulla tarkoitetaan yrityssaneerausasetuksen 1a §:n mukaisten sisältövaatimusten noudattamista. Tilintarkastajan selvitysten laatua arvioidaan sisältöanalyysiin pohjautuvan julkistusindeksin (disclosure index) avulla.

Tutkimuksen aineistoanalyysin tulosten perusteella tilintarkastajan selvityksissä lausutaan yrityssaneerausasetuksen mukaisista sisältövaatimuksista keskimäärin 67,0 %. Sisältövaatimuksista lausuminen vaihtelee 28,6 %:n ja 100,0 %:n välillä.

Tilintarkastajan selvitysten laatuun vaikuttavia tekijöitä on tutkittu regressioanalyysillä esitettyjen hypoteesien pohjalta. Tutkimuksen tulosten mukaan tilintarkastajan ammattitutkinnon taso sekä oman tilintarkastajan käyttö parantavat tilintarkastajan yrityssaneerausselvitysten laatua. Ajan myötä tapahtuvalla osaamisen kumuloitumisella ja asiakkaan koolla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tilintarkastajan selvitysten laatuun.