Selittääkö nokkimisjärjestysteoria suomalaisten suuryritysten rahoitusvajeen kattamista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten suomalaiset yritykset kattavat mahdollisen rahoitusvajeensa ja noudattavatko ne Myersin (1984) luomaa nokkimisjärjestysteoriaa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko noteerattujen ja noteeraamattomien yritysten välillä eroja rahoitusvajeen kattamistavoissa. Lisäksi tutkittiin, onko rahoitusvajeen suuruudella suhteessa liikevaihtoon vaikutusta yritysten käyttämiin rahoitusratkaisuihin. Rahoitusvajeella tarkoitetaan tilanne, jossa yrityksen tulorahoitus ei riitä kattamaan liiketoiminnan kuluja, investointeja ja osingonmaksua.

Tutkimuksen teoreettisena taustana on Myersin (1984) kehittämä nokkimisjärjestysteoria ja Myersin ja Maflufin (1984) teoria epäsymmetrisen informaation vaikutuksesta yrityksen rahoitus- ja investointipäätöksiin. Nokkimisjärjestysteorian mukaan rahoituslähteiden käyttöjärjestys on seuraava: tulorahoitus, vieras pääoma, välirahoitus ja oma pääoma. Tutkimus suoritettiin tilastollisia menetelmiä käyttäen, joissa selvitettiin rahoitusvajeen ja pitkäaikaisen velan lisäyksen välistä riippuvuutta Pearsonin korrelaatiokertoimen ja regressioanalyysin avulla. Tilastolliset testit suoritettiin SPSS (Statistical Package for Social Science)-ohjelmalla sekä Microsoft Excel-ohjelmalla.

Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että suomalaiset pörssinoteeratut yrityksen käyttäytyvät nokkimisjärjestysteorian mukaisesti, jos niiden rahoitusvaje on riittävän suuri suhteessa liikevaihtoon. Jos rahoitusvaje on pieni suhteessa liikevaihtoon, tai rahoitusvajetta ei ole, nokkimisjärjestysteorian selittävyys heikkenee huomattavasti. Pörssissä noteeraamattomien yritysten osalta tilanne on hieman eri. Tutkimustuloksen mukaan nokkimisjärjestysteoria ei selittäisi tällaisten yritysten käyttäytymistä.