Luottamuksen pula-aika : tarina kunnanjohtajan luottamuspulasta ja sen seurauksista

Abstract

Yli viisikymmentä kunnanjohtajaa on irtisanottu tai lähtenyt tehtävistään luottamuspulan takia vuosien 1993-2006 välisenä aikana. Kunnanjohtajien irtisanomispäätöksistä toteutuneet valitukset, hallinto-oikeusmenettelyt sekä luottamuspula- ja irtisanomistapausten ympärille muodostuneet rikosoikeudelliset prosessit ja mediamyllerrys kertovat kuntien johtamisongelmasta ja vallankäytön ristiriitaisuuksista.

Luottamuksen Pula-Aika on tutkimus, joka käsittelee luottamuspulan perusteella erotetun kunnanjohtajan tapausta paikkakuntalaisten haastatteluista ja johtajan omakohtaisista kokemuksista kootun tarinan avulla. Irtisanomisprosessi alkoi, kun kunnanjohtaja kahden vuoden viranhoidon jälkeen kertoi julkisuuteen ongelmista, joita hän oli työssään kohdannut. Luottamuksen Pula-Aika on tarina siitä, kuinka voi käydä, kun epäluottamus saa vallan.

Nykyaikainen päätöksenteon tutkimus on osoittanut taipumukset suosia omaa sosiaalista ryhmää. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi ammatillisesti, koulutuksellisesti, harrastuksellisesti, poliittisesti tai muista syistä syntynyt tai muodostunut ryhmä. Kun päätöksentekoon liittyviä virheriskejä ei tunnisteta eikä tunnusteta, tilannetta hahmotetaan ja tarinoita höystetään erilaisilla peittämisen ja korostamisen keinoilla oman ryhmän tai ryhmän edustajan eduksi. Näin syntynyt ”todellisuus” on päätöksenteon pohjana. Kunnallispolitiikassa puolueen valta-asema voi aiheuttaa tällaisen ilmiön. Kuntajohtamista ei ole aikaisemmin tutkittu päätösilluusioteorioiden näkökulmasta.

Tutkimuksesta käy ilmi, ettei kuntalain tarkoittama luottamuspula kunnanjohtajien irtisanomistapauksissa aina perustu oikeuskäsittelyssä esitettyihin virallisiin syihin. Huhupuheiden ja tarinoiden avulla rakennetaan toinen ”todellisuus” – viitekehys, jolla saadaan aikaiseksi siirtymä jotain asiaa tai ilmiötä selittäviin ”virallisiin” syihin. Media on väline tässä prosessissa. Suomalaiset instituutiot ja niiden järjestelmät mahdollistavat systeemin hyväksikäytön tällaisissa tilanteissa. Ne hyväksyvät tarinat ”tosiksi”, jotka taas muokkaavat uutta todellisuutta.

Tutkimuksen mukaan kysymys ei aina edes ole luottamuspulasta, vaan ”totuuksien” taistelusta. ”Totuus” on sidottu näkökulmaan emmekä koskaan pääse absoluuttisen totuuden lähteille. Kysymys on uskottavuudesta ryhmien, yhteisöjen, median ja päätöksentekijöiden edessä. Laintulkitsija, päättävä tai valtaa pitävä taho valitsee, kenen tarina on uskottavin. He määrittelevät, mikä on tarkoituksenmukaisin ”totuus” sillä hetkellä ja siinä tilanteessa.