Kansallispuiston sosiokulttuurisen kestävyyden sertifiointi: paikallisten osallistamisen keinoja Oulangan kansallispuistossa

Abstract

Tutkin pro gradu -työssäni kestävän matkailun sosiokulttuurista kestävyyttä. Tutkielma perehtyy Oulangan kansallispuistoon ja sille myönnettyyn PAN Parks -sertifikaattiin. PAN Parks-sertifikaatti tähtää Euroopan laajuiseen kansallispuistojen verkostoon, jossa luontoa suojellaan laadukkaasti ja paikalliset otetaan mukaan alueen matkailun kehitystyöhön. Sertifikaatin tavoitteena on luonnonsuojelun ohella vahvistaa kansallispuistojen sosiokulttuurista kestävyyttä. Päätutkimuskysymykseni on, millä keinoin PAN Parks -sertifiointi tukee Oulangan kansallispuistossa ja sen lähialueilla tapahtuvan matkailun sosiokulttuurista kestävyyttä.

Tutkielman aineisto on kerätty Oulangan kansallispuiston uuden hoito- ja käyttösuunnitelman valmistusprosessin dokumentoiduista vaiheista. Näitä ovat suunnitelmaa varten järjestettyjen yleisötilaisuuksien ja tapaamisten muistiot ja pöytäkirjat sekä suunnittelun loppuvaiheen lausuntokierroksen lausunnot. Käsittelen aineistoa diskurssianalyysilla ja nostan kaksi tutkimustehtävääni vahvasti nojautuvaa diskurssia esiin analyysissani. Nämä ovat paikallisten oikeusdiskurssi sekä vaikuttamisen diskurssi.

Tutkielman keskeisimmät tulokset näyttäytyvät kriittisenä PAN Parks -sertifikaattia kohtaan. PAN Parksin keinot osallistaa paikallisia alueen kehitykseen eivät kohtaa sitä vaikuttamisen tarvetta, joka paikallisten joukosta kumpuaa. Sertifikaatin tarjoamat vaikuttamismahdollisuudet rajautuvat matkailua koskeviin päätöksiin ja se jättää ulkopuolelleen perinteisten luontoharrastusten edustajat ja harrastajat. Sosiokulttuuriselle kestävyydelle on olennaista, että kaikkien sidosryhmien tarpeet huomioidaan alueen kehityksessä. Oulangalla osa sidosryhmistä jää vaikutusmahdollisuuksien katveeseen.