Samassa veneessä sosiaalialalla : tutkimus sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kokomuksista työparityöstä

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on analysoida, millaisia ovat sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kokemukset heidän välisestään työparityöstä. Tutkimuksessa tarkastellaan työparin kokemuksia sosiaalialan korkeakoulutusten tuottamasta osaamisesta, keskinäisestä työnjaosta ja rooleista erityisesti työparityössä, työparityön esteistä ja edistävistä tekijöistä sekä kehittämisenpaikoista. Tutkimuksen viitekehyksessä hahmotetaan sosiaalialan toimintaympäristön kontekstia: sosiaalialan korkeakoulutuksen kehittymistä sekä toimintaympäristön muutosta. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelun avulla kolmelta sosiaalityöntekijältä ja kolmelta sosiaaliohjaajalta. Haastateltavien valinnan kriteereinä on ollut yliopistollisen sosiaalityön - tai sosiaalialan ammattikorkeakoulukoulutuksen suorittaminen sekä kokemus työparityöstä toisen sosiaalialan korkeakoulutuksen saaneen henkilön kanssa. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaista sisällön analyysia käyttäen. Tutkimustuloksia on jäsennetty osaamisten jaottelun (Karvinen- Niinikoski ym. 2007), sosiaalialan työn (Horsma 2004) ja Bronsteinin (2002; 2003) moniammatillisen yhteistoiminnan mallin mukaisesti. Tutkimustulosten perusteella sosiaaliohjaajien osaamista kuvataan vuorovaikutus- ja viestintätaitojen, kanssakulkemisen, erityisosaamisen, käyttöteorioiden muodostumisen, teoria-käytäntö reflektion, harjoittelujaksojen merkityksen, palvelujärjestelmäkokonaisuuden hahmottamisen ja lainsäädännön tuntemisen luokkien avulla. Sosiaalityöntekijöiden osaamista kuvaavia kategorioita ovat normiston hallinta, päätöksenteko, palvelujärjestelmän hallinta, vähän välineitä käytännön työhön, sivuaineet, tieteellinen perustelu työlle, tutkimuksellisuus, muutosten ja vaikutusten rekisteröinti, kommunikointitaidot, käytännön jaksot, kokonaisvaltainen tarkastelu ja sivuaineet. Sosiaaliohjaajan tehtäviä työparityössä ovat suunnitelman toteuttaja, rinnalla kulkija, verkostotyöntekijä ja tiedonhaltija. Sosiaalityöntekijän tehtäviä ovat suunnitelman laatija, konsultti, kokonaisprosessin hallitsija ja ohjaustarpeen arvioija. Työparityötä estäviä tekijöitä ovat yhteisen näkemyksen puuttuminen, sooloilu, kilpailu, tiedonkulun estyminen ja väärinkäsitykset, jatkuvat muutokset, resurssien vähyys, dokumentointi, persoonat, roolit ja työskentelyperinteet. Edistäviä tekijöitä ovat suunnitelmallisuus, sosiaalialan vahvistaminen, työnohjauksellisuus, ammatillisuuden arvostaminen, tarkastelun kokonaisvaltaisuus, yhteinen ymmärrys, hallinnon tuki, aika ja paikka työparityölle, tiedonkulku, työparin tunteminen, luottamus, yhdessä tekeminen sekä myönteinen asenne työparityötä kohtaan. Työparityön mahdollisuuksia ja kehittämisenpaikkoja kuvaavia luokkia ovat tiedonkulusta huolehtiminen, roolien selvyys, suunnitelman riippuvaisuus toteutuksesta, työparityön automaatio ja tuloksellisuus, työn mielekkyys, työnjako, roolit, rajojen ylitys, jaettu asiakastyönprosessi, prosessin yhteinen hallinta ja yhteinen pohdinta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työparityön kautta on mahdollista hyödyntää monipuolisesti sosiaalialan korkeakoulutusten tuottamaa osaamista. Työparityössä tehtäväalueet jakautuvat selkeästi ja joustavasti. Työskentely asiakkaan kanssa muodostaa kokonaisuuden. Sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden työparityön kautta on mahdollista saavuttaa asiantuntemusta, jonka avulla selviydytään epävarmassa ja monimutkaistuvassa, mutta myös erilaisia riippuvaisuuksia sisältävässä sosiaalialan toimintaympäristössä.