Ikääntyneen omaishoitajan kokemuksia puolison sairastumisesta, puolison menetyksestä ja selviytymisestä : narratiivinen tutkimus omaishoitajuuden käännekohdista

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan omaishoitajuuden käännekohtia eli yli 65-vuotiaiden puoliso-omaishoitajien kokemuksia hoidettavan puolisonsa sairastumisesta, menetyksestä kuoleman vuoksi ja selviytymisestä. Tutkimuksessa kysytään: 1.) Miten omaishoitajat ovat kokeneet puolison sairastumisen ja ajan puolison sairastumisen jälkeen? 2.) Miten omaishoitajat ovat kokeneet hoidettavan puolisonsa menetyksen? 3.) Millaiset kokemukset tukevat selviytymistä? Tutkimuksen teoreettisessa paikannuksessa tarkastellaan omaishoitajuusilmiötä suomalaisen yhteiskunnallisen kontekstin näkökulmasta, surua elämänkriiseihin reagoimisen näkökulmasta ja selviytymistä erilaisine selviytymiskeinoineen. Tutkimus on laadullinen tutkimus, johon sovelletaan narratiivista eli tarinallista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää (n=7) yli 65-vuotiasta puolisonsa omaishoitajana toiminutta henkilöä, jotka ovat menettäneet puolisonsa kuoleman vuoksi. Aineiston analyysissä on käytetty narratiivien analyysiä ja lähestymistapana aineiston teemoittelua. Aineiston analyysi on toteutunut aineistolähtöisesti ja on keskittynyt kerronnan sisältöön. Tutkimuksen empiriaosio muodostaa tutkimustehtävien mukaisesti kolmiosaisen juonellisesti etenevän kokonaiskertomuksen.

Ensimmäinen omaishoitajuuden käännekohta on puolison sairastumiseen viittaavat oireilut ja lopulta sairauden diagnoosi. Omaishoitajuusilmiön toinen merkittävä käännekohta on puolison menetys. Selviytymistä koskevassa luvussa saa huomion sekä kotihoivasta selviytyminen että puolison menetyksestä selviytyminen. Kokonaisuudessaan selviytyminen nähdään omaishoitajien elämän yhdeksi käännekohdaksi. Ensimmäisestä omaishoitajuuden käännekohdasta lähtien omaishoitajat kokevat jatkuvia muutoksia niin emotionaalisella kuin arjen toiminnallisella tasolla. Muutosten tasoja kehystävät surun kokemukset, mitkä ovat reaktioiltaan moni-ilmeisiä ja voimavaroja kuluttavia. Omaishoitajuus näyttäytyy jatkuvana ilmiönä, joka ei pääty siihen, kun hoidettava puoliso kuolee. Puolison sairastuminen ja menetys elämän käännekohtina merkitsevät vaikeiden kokemusten kasautuvaa luonnetta, joista selviytyminen vaatii todellista kamppailua. Selviytyminen näyttäytyy jatkuvana muutosprosessina, johon vaikuttavat synteesinä omaishoitajan ulkoiset voimavarat, kuten sosiaalinen verkosto, sekä sisäiset muutosvoimat, kuten oma fyysinen terveys. Tutkimuksen mukaan omaishoitajien jaksamiseen hoivatyössään sekä omaishoitajuuteen liittyvissä käännekohdissa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Omaishoitajat tarvitsevat konkreettisen avun lisäksi ohjausta, tukea, neuvontaa ja aktivointia sekä mahdollisuuden tunteiden ja ajatusten jakamiseen niin hoivatyön aikana kuin sen päättymisen jälkeen.