Ikääntyvien sosiaalityöntekijöiden työssä jaksaminen
Suomela, Armi (2010)
There are no files associated with this item.
Suomela, Armi
Lapin yliopisto
2010
openAccess
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee erään kunnan ikääntyvien sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamista. Tutkimus on fenomenologinen ja se toteutettiin teemahaastattelemalla seitsemää 48–58-vuotiasta kunnan sosiaalityöntekijää. Analysointi tehtiin teorialähtöisen aineiston analyysin avulla. Tutkimustehtävillä etsittiin vastauksia kysymyksiin:1. Miten kunnan ikääntyvät sosiaalityöntekijät kokevat työkyvyn vaikuttavan työssä jaksamiseen? 2. Miten johtamisella voidaan edistää työssä jaksamista?
Ikääntymisen tuomia fyysisiä muutoksia oli kaikilla haastateltavilla mutta niillä ei koettu olevan merkittävää vaikutusta toimintakykyyn. Erilaisia kiputiloja ja aistimuutoksia voitiin ehkäistä sopivan ergonomian ja apuvälineiden avulla. Iän tuomat fyysiset muutokset olivat opettaneet arvostamaan terveyttä ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista aikaisempaa enemmän. Työterveyshuolto koettiin toimivaksi ja työssä jaksamista tukevaksi kaikkien haastateltavien mielestä. Sosiaalityön luonteeseen kuuluu, että siinä korostuvat enemmän psyykkiset ja sosiaaliset toimintakyvyn osa-alueet ja nämä ovat alueita, jotka yleensä kehittyvät kokemuksen myötä. Kokonaistilanteiden näkemys, itsenäinen työskentely ja rohkeus kohdata vaikeita asiakastilanteita, sekä vuorovaikutustaidot hioutuivat harjaantumisen kautta.
Johtamisella koettiin olevan tärkeä merkitys työssä jaksamiseen. Työvoiman riittävä resurssointi, työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja yhteistyöllä luotavat työn raamit koettiin tärkeiksi. Kokemus kuulluksi tulemisesta, työstä saatava palaute, kokemuksen hyödyntäminen ja arvostetuksi tuleminen koettiin työmotivaatiota lisääväksi. Työ koettiin tärkeäksi osaksi elämää ja kaikki haastateltavat olivat valmiita jatkamaan työuraansa tietyin edellytyksin eläkeikään saakka. Yli puolet vastanneista toivoi voivansa ”luoda vielä yhden uran”, mikä kertoi suuresta motivoitumisesta työhön. Työurien pidentymistä edesauttaa työelämän kehittäminen avoimemman keskustelukulttuurin suuntaan ja esimerkiksi luomalla erilaisia työaikamalleja. Riittävällä työntekijämäärällä voidaan puolestaan tuottaa ne yhteiskunnalliset palvelut joilla kansalaisten hyvinvointia voidaan turvata.
Ikääntymisen tuomia fyysisiä muutoksia oli kaikilla haastateltavilla mutta niillä ei koettu olevan merkittävää vaikutusta toimintakykyyn. Erilaisia kiputiloja ja aistimuutoksia voitiin ehkäistä sopivan ergonomian ja apuvälineiden avulla. Iän tuomat fyysiset muutokset olivat opettaneet arvostamaan terveyttä ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista aikaisempaa enemmän. Työterveyshuolto koettiin toimivaksi ja työssä jaksamista tukevaksi kaikkien haastateltavien mielestä. Sosiaalityön luonteeseen kuuluu, että siinä korostuvat enemmän psyykkiset ja sosiaaliset toimintakyvyn osa-alueet ja nämä ovat alueita, jotka yleensä kehittyvät kokemuksen myötä. Kokonaistilanteiden näkemys, itsenäinen työskentely ja rohkeus kohdata vaikeita asiakastilanteita, sekä vuorovaikutustaidot hioutuivat harjaantumisen kautta.
Johtamisella koettiin olevan tärkeä merkitys työssä jaksamiseen. Työvoiman riittävä resurssointi, työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja yhteistyöllä luotavat työn raamit koettiin tärkeiksi. Kokemus kuulluksi tulemisesta, työstä saatava palaute, kokemuksen hyödyntäminen ja arvostetuksi tuleminen koettiin työmotivaatiota lisääväksi. Työ koettiin tärkeäksi osaksi elämää ja kaikki haastateltavat olivat valmiita jatkamaan työuraansa tietyin edellytyksin eläkeikään saakka. Yli puolet vastanneista toivoi voivansa ”luoda vielä yhden uran”, mikä kertoi suuresta motivoitumisesta työhön. Työurien pidentymistä edesauttaa työelämän kehittäminen avoimemman keskustelukulttuurin suuntaan ja esimerkiksi luomalla erilaisia työaikamalleja. Riittävällä työntekijämäärällä voidaan puolestaan tuottaa ne yhteiskunnalliset palvelut joilla kansalaisten hyvinvointia voidaan turvata.
Kokoelmat
- Pro gradut [3930]