Puhuntaa lasten seksuaalisesta riistosta : Lapin Kansan uutisointi lasten seksuaalisesta riistosta 1980- ja 2000-luvuilla

Abstract

Tutkimuksessani analysoin ja tulkitsen Lapin Kansa -sanomalehden uutisointia lasten seksuaalisesta riistosta 1980- ja 2000-luvuilla. Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen riiston uutisointi kuvastaa yhteiskunnallista muutosta modernista teollisuusyhteiskunnasta kohti postmodernia informaatioteknologiapainotteista yhteiskuntaa. Lasten seksuaaliseen riistoon kytkeytyvä uutisointi merkityksellistyy eri vuosikymmeninä erilaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa.

Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten lasten seksuaalisesta riistosta kirjoitetaan 1980- ja 2000-luvuilla ja 2) kuinka kirjoittelu heijastaa yhteiskunnan ja kulttuurin moraalisääntöjä, arvoja ja piirteitä 1980- ja 2000-luvuilla? Havainnollistan tutkimukselle asettamiani kysymyksiä ilmiöperustaisen lähtökohdan lisäksi myös yhteiskunnallisesta lähtökohdasta. Muodostan Lapin Kansan uutisoinnista diskurssianalyysin avulla kolme puhunnan tapaa eli diskurssia, jotka määrittävät lasten seksuaalisen riiston uutisoinnin keskeisiä teemoja ja aiheita kahtena eri vuosikymmenenä. Selittämisen ja syyllistämisen, vastuuttamisenja vastuunottamisen sekä kohtaamisen ja puuttumisen diskurssit havainnollistavat ilmiön yhteiskunnallista ja kulttuurista asemaa muodostaen merkityksellisiä suhteita keskenään.

Lapin Kansan 1980-luvun uutisoinnin erityispiirteeksi nousevat lasten seksuaalisen riiston luonteen ja laajuuden kartoittaminen sekä ilmiön tunnustaminen asiantuntijuutta kaipaavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Lasten seksuaalisen riiston puhunnassa 2000-luvulla korostuvat uudet lasten seksuaalisen riiston ilmenemismuodot sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehittymisen ja kansainvälistymisen asettamat haasteet ilmiön kontrolloimiselle. Arvojen ja moraalikäsitysten moninaistuminen, kulttuurinen monisäikeisyys ja teknologinen kehitys ovat vaikutteet lasten seksuaalisen riiston esiintymiseen ja uusien hyväksikäyttömuotojen ilmaantumiseen. Tutkimuksen keskeisin viesti on, että lasten seksuaalisen riiston ilmiön kitkeminen edellyttää yhteiskunnallista panostusta ja muutosta.