Vertaisuus voimavarana : vertaistuen tarve ja sen vanhemmuutta tukeva merkitys murrosikäisten nuorten äideille

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan murrosikäisten lasten äitien kokemuksia vertaistuen tarpeesta sekä sitä, miten vertaistuki näyttäytyy vanhemmuuden tukemisessa. Tutkimuksen teoreettinen tausta on rakennettu postmodernia aikaa tarkastelevasta viitekehyksestä sekä sosiaalisen ja vertaistuen käsitteistä. Tutkimuksessani vertaisuus on jaettua kokemuksellisuutta, jonka puitteissa Oulun seudulla asuvat äidit keskustelevat lapsensa murrosiästä, sen tuomista arkihaasteista ja omasta vanhemmuudestaan.

Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on tehty puolistrukturoitua lomaketta hyödyntäen haastattelemalla kuutta (6) vertaistukitoimintaan osallistunutta äitiä. Kaikki haastatellut äidit ovat kuuluneet Oulun NNKY:n organisoimaan ”Kamalat Äidit” –vertaistukiryhmään. Työn analyysinä toimii teemoittelu, joka on rakennettu sekä teoriaperustaisesti että intuitiivisen ajattelun pohjalta.

Tutkimuksen johtopäätöksenä totean, että tuen tarpeen syntymiseen vaikuttaa postmodernin yhteiskunnan atomisoitumisesta ja individualisoitumisesta seurauksena oleva kokemus yksinäisyydestä ja epävarmuudesta. Lisäksi tuen tarvetta synnyttää väsymys ja turhautuminen ristiriita-alttiiseen perhearkeen. Vertaistukea voi tarkastella puoli-informaalina tukena, joka sijoittuu ammatillisen sosiaalisen tuen ja läheisiltä ihmisiltä saadun sosiaalisen tuen välille. Luonteeltaan vertaisryhmästä saatu tuki on sekä informatiivista että emotionaalis-affektiivista tukea. Informatiivisesta tukea luonnehtivat vertaisten kertomat, arkea helpottavat käytännön vinkit ja asiantuntija-alustuksista saatu faktatieto. Huomattavasti merkityksekkäämmäksi vanhemmuuden tukijaksi osoittautui kuitenkin ryhmästä saatu emotionaalinen tuki. Merkityksellistä siinä on puhumisen kautta saatu mahdollisuus prosessoida ymmärtävien vertaisten ympäröimänä erilaisia arjessa syntyviä, negatiivisiakin tunteita ja kokea hetkellinen hyväksytyksi tulemisen tunne. Tämän lisäksi muiden ryhmäläisten kertomusten kuuntelemisen kautta informantti on voinut vertailla ja eläytyen nähdä oman perhearjen uudesta perspektiivistä. Tunne omien perheongelmien ainutkertaisuudesta hälvenee. Helpotuksen tunne syntyy siitä, että haastateltava on voinut havaita perheen murrosikäiseen liittyvien haasteiden olevan tyypillisiä, ja hän itse tiedostaa olevansa murrosikäisten vanhempien joukkoon kuuluva, ei-poikkeava vanhempi