Toiminnallisuuden sisältöjä ja huolen merkityksiä lastensuojelun lapsiasiakkaiden näkökulmasta

Abstract

Toiminnallisuuden sisällöt ja huolen merkitykset ovat tutkimukseni tutkimusongelmia. Tutkimus kuuluu lastensuojelun sosiaalityöhön, se on asiakkuustutkimus ja keskittyy työkäytäntöihin. Toteutin toiminnallisten tuokioiden sarjan kahden viisi vuotiaan tytön kanssa, joista toista tapasin yhdeksän kertaa kerrallaan 45 minuuttia tavoitteena käsitellä tunteita ja harjoitella yhdessä tekemistä ja toista kuusi kertaa kerrallaan 45 minuuttia tavoitteena selvitellä ja käsitellä lapsen toiveita ja tunteita elämäntilanteensa suhteen. Hankin aineiston havainnoimalla ja kirjoittamalla muistiinpanot jokaisesta tuokiosta, jonka jälkeen analysoin ne teemoittelemalla toiminnallisuuden sisällöt ja analysoimalla huolen merkitykset fenomenologisen psykologian analyysimenetelmällä.

Tarinat, keskustelu, musiikki, kuvat, leikkiminen ja kehollisuus olivat toiminnallisten tuokioiden sisältöjä siten, että lapset esittelivät tarinoissa ongelmallisia tilanteita ja mahdolliset ratkaisunpaikat sekä ratkaisumallit kumpusivat niistä, keskustelu lomittui toimintaan mahdollistaen tarkentavat kysymykset, musiikki herätti positiivisia ja ristiriitaisia tunteita, mahdollisti tunteiden yhteisen kokemisen ja niiden käsittelyn, tuen ja lohdutuksen kokemisen, antoi yhteistyölle mahdollisuuden soittamisen muodossa, kuvat mahdollistivat ratkaisun kehittämisen, tutustumisen ja itsen kuvaamisen, leikkiminen konkretisoi ristiriitaisia tilanteita ja herätti niihin liittyviä tunteita osapuolten rakentaessa leikkiä yhdessä ja keho ilmensi tunteita, lapsen saamaa hoitoa ja opittua tapaa olla kehollisesti toisen kanssa.

Turvattomuus, yksinäisyys, avuttomuus, pahoinvointi ja käyttäytymisongelmat olivat huolen merkityksiä, joista turvattomuus liittyi vanhempisuhteisiin, läheissuhteisiin ja puutteisiin elementeissä, jotka turvaavat lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen olemisen. Turvattomuus ja yksinäisyys kertoivat sosiaalisen pääoman puutteesta. Lapset kokivat yksinäisyyttä kotona ja toisaalta päiväkodissa. Keinottomuus oman hyvinvoinnin kohottamisen suhteen liittyi avuttomuuteen. Perustarpeiden tyydyttymiseen, huolenpitoon ja läheissuhteisiin sekä niiden ongelmiin liittyi pahoinvointia. Sisään –ja ulos päin suuntautuneet ongelmat liittyivät käyttäytymishäiriöön, mikä kuului osana pahoinvoinnin ilmiötä. Lapset toivat esille ajatuksiaan koskien elämää ja toisia ihmisiä, ulkoistivat ongelmiaan ja käsittelivät niitä sekä kertoivat kokemuksistaan, he kokivat hätää omassa tilanteessaan. Toiminnallisuus vaati erityistä panostamista ja suunnittelua sekä tuokioiden analysointia ja lapsen viestien eteenpäin vieminen oli merkityksellinen tuokioiden ulottuvuus. Työtekijän vakava suhtautuminen lapsen esittämiin symboleihin kuuluu toiminnallisiin tuokioihin.