Kokemuksia sijaisperheen arjesta
Korhonen, Mia (2007)
Korhonen, Mia
Lapin yliopisto
2007
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291082
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda esiin sijaisperheeseen sijoitettujen lasten, biologisten lasten ja sijaisvanhempien kokemuksia sijaisperheen arjesta. Tutkimukseni paikantuu sosiaalityön käytäntötutkimuksen kenttään. Tutkimuksellinen lähestymistapa on fenomenologinen. Tarkoitukseni on tuoda esille perheenjäsenten omia, yksilöllisiä kokemuksia sijaisperheen elämästä ja arjen rakentumisesta. Tutkimuksen aineistona on kolmen sijaisperheen jäsenten haastattelu sekä kolme sijaisvanhemman kirjettä, jotka sisältävät kuvauksia sijaisvanhemmuuden kokemuksista. Tutkimusta tehdessäni olen halunnut olla tietoinen omasta sijaisvanhemmuudestani ja sen tuomista näkökulmista.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut viime vuosina. Perhehoito on yksi mahdollisuus sijaishoidolle. Sijaisvanhemmuus tarjoaa mahdollisuuden antaa hoivaa ja rakkautta lapsille. Sijaisvanhemmuus on vaativaa työtä. Vanhemmuuden rakentumiseen vaikuttavat monet tekijät. Ympäristön asettamat paineet, sijaisvanhempien omat tunteet, sijoitetun lapsen oireellisuus sekä yhteydenpito sijoitetun lapsen biologisten vanhempien kanssa asettavat sijaisvanhemmuudelle haasteita.
Sijaisperheessä asuvat lapset määrittelivät perheekseen sijaisperheen. He määrittelivät sisaruksikseen sijaisperheissä asuvat sisarukset, mutta lähes kaikki toivat esille myös biologiset sisaruksensa, jotka saattoivat asua muualla kuin samassa sijaisperheessä. Sijaisperheen arki rakentui
”tavallisen perheen” arjeksi. Perheessä asuvat lapset harrastivat ja leikkivät yhdessä sekä keskustelivat tärkeistä asioista keskenään. Tässä tutkimuksessa sijaisperheen lapset ja vanhemmat eivät kokeneet, että arjen toiminnassa olisivat erottuneet perheen biologiset lapset ja sijoitetut lapset.
Kaikki sijaisperheen jäsenet kokivat, että biologiset sukulaiset olivat merkityksellisiä sijoitettujen lasten elämässä. Sijoitetut lapset pitivät yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Kun yhteydenpito oli huomattavan runsasta, sijoitetun lapsen paikan rakentuminen sijaisperheeseen oli epävakaista. Tulevaisuuden sijaisvanhemmuudesta käydyssä keskustelussa on noussut voimakkaasti esille biologisten vanhempien osuus perhehoidossa.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut viime vuosina. Perhehoito on yksi mahdollisuus sijaishoidolle. Sijaisvanhemmuus tarjoaa mahdollisuuden antaa hoivaa ja rakkautta lapsille. Sijaisvanhemmuus on vaativaa työtä. Vanhemmuuden rakentumiseen vaikuttavat monet tekijät. Ympäristön asettamat paineet, sijaisvanhempien omat tunteet, sijoitetun lapsen oireellisuus sekä yhteydenpito sijoitetun lapsen biologisten vanhempien kanssa asettavat sijaisvanhemmuudelle haasteita.
Sijaisperheessä asuvat lapset määrittelivät perheekseen sijaisperheen. He määrittelivät sisaruksikseen sijaisperheissä asuvat sisarukset, mutta lähes kaikki toivat esille myös biologiset sisaruksensa, jotka saattoivat asua muualla kuin samassa sijaisperheessä. Sijaisperheen arki rakentui
”tavallisen perheen” arjeksi. Perheessä asuvat lapset harrastivat ja leikkivät yhdessä sekä keskustelivat tärkeistä asioista keskenään. Tässä tutkimuksessa sijaisperheen lapset ja vanhemmat eivät kokeneet, että arjen toiminnassa olisivat erottuneet perheen biologiset lapset ja sijoitetut lapset.
Kaikki sijaisperheen jäsenet kokivat, että biologiset sukulaiset olivat merkityksellisiä sijoitettujen lasten elämässä. Sijoitetut lapset pitivät yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Kun yhteydenpito oli huomattavan runsasta, sijoitetun lapsen paikan rakentuminen sijaisperheeseen oli epävakaista. Tulevaisuuden sijaisvanhemmuudesta käydyssä keskustelussa on noussut voimakkaasti esille biologisten vanhempien osuus perhehoidossa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4458]