Sosiaalityöntekijät ja teknologia
Jormalainen, Liisa (2005)
Jormalainen, Liisa
Lapin yliopisto
2005
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291084
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291084
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –työn tavoitteena on selvittää, miten sosiaalityöntekijät näkevät teknologian ja tietotekniikan käytön omassa työssään ja onko käytössä oleva teknologia hyödyllistä ja tarkoituksenmukaista. Aineistona on eläytymismenetelmäkertomukset sekä kyselylomake, jotka on kerätty yhdeksältätoista Hämeenlinnan kaupungin sosiaalityöntekijältä. Tutkimuk-sellinen lähestymistapa on tapaustutkimus, ja aineiston analyysissä on käytetty kvantitatiivisia menetelmiä, tyypittelyä ja tematisointia.
Sosiaalityöntekijät näkevät teknologian ja tietotekniikan erittäin tärkeänä työvälineenä, jota ilman työtä on miltei mahdotonta tehdä. Tärkein teknologinen työväline on tietokone ohjelmistoineen ja tietoverkkoyhteyksineen. Sosiaalityöntekijät ovat tietoteknisiltä perustaidoiltaan melko taitavia, ja työssä tarvittavien sovellusten käyttö sujuu hyvin. Teknologian suu-rimmat hyödyt ovat tiedonkulun ja asiakaspalvelun paraneminen, työn tehostuminen ja työajan säästyminen. Suurin osa vastaajista saa teknologian ja tietotekniikan käytöstä onnistumisen iloa ja oppimisen kokemuksia. Koneet ja laitteet ovat kuitenkin usein epäkunnossa, jolloin monien työtehtävien tekeminen ei ole mahdollista. Tehokasta työaikaa kuluu myös hukkaan, kun jotain toimintoa yritetään suorittaa tuloksettomasti. Teknologian ja sosiaalityön välillä koettaankin usein olevan vahva ristiriita, ja monelle sosiaalityöntekijälle teknologian käyttö aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja jopa epäilyjä omasta ammatillisesta pätevyydestä.
Sosiaalityöntekijät ovat tietotyöläisiä, sillä he käyttävät työssään tietotekniikkaa ja heidän työnkuvansa edellyttää suunnittelua ja ideointia. Osalla sosiaalityöntekijöistä on kuitenkin heikot tietotekniset perustaidot, ja teknologian käyttö aiheuttaa heille ahdistusta, riittämättömyyden tunteita, uupumusta, stressiä sekä kiireen lisääntymistä. Osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään pysty omaksumaan käyttöönsä kovinkaan hyvin uutta teknologiaa. Muutamien kohdalla voidaan puhua todellisesta tietoyhteiskunnasta syrjäytymisen vaarasta. Suurin osa teknologiaan liittyvistä ongelmista johtui kuitenkin laitteistojen ja järjestelmien vioista, ja järjestelmien käytettävyydessä oli ongelmia. Järjestelmien käytettävyyttä kohtaan ei kuitenkaan esitetty kritiikkiä. Sosiaalityöntekijöiden käytössä oleva teknologia näyttääkin kehittyvän melko teknologialähtöisesti.
Tietoyhteiskuntakehitys nähtiin yleisesti ottaen hyvänä asiana. Teknologia oli sosiaalityöntekijöiden mielestä kuitenkin uusi syrjäytymistä aiheuttava tekijä, eikä erityisryhmien tarpeita ollut otettu kovinkaan hyvin huomioon teknologian kehittämisessä. Sosiaalityöntekijöiden ja tietoyhteiskuntastrategioiden teknologiset maailmat ovat myös melko kaukana toisistaan. Teknologialla on sosiaalityöntekijöiden työssä kahtiajakautunut rooli: toisaalta se on hyvä apuväline työn tekemiseen, mutta toisaalta se saattaa käyttöongelmien takia estää työnteon lähes täysin.
Sosiaalityöntekijät näkevät teknologian ja tietotekniikan erittäin tärkeänä työvälineenä, jota ilman työtä on miltei mahdotonta tehdä. Tärkein teknologinen työväline on tietokone ohjelmistoineen ja tietoverkkoyhteyksineen. Sosiaalityöntekijät ovat tietoteknisiltä perustaidoiltaan melko taitavia, ja työssä tarvittavien sovellusten käyttö sujuu hyvin. Teknologian suu-rimmat hyödyt ovat tiedonkulun ja asiakaspalvelun paraneminen, työn tehostuminen ja työajan säästyminen. Suurin osa vastaajista saa teknologian ja tietotekniikan käytöstä onnistumisen iloa ja oppimisen kokemuksia. Koneet ja laitteet ovat kuitenkin usein epäkunnossa, jolloin monien työtehtävien tekeminen ei ole mahdollista. Tehokasta työaikaa kuluu myös hukkaan, kun jotain toimintoa yritetään suorittaa tuloksettomasti. Teknologian ja sosiaalityön välillä koettaankin usein olevan vahva ristiriita, ja monelle sosiaalityöntekijälle teknologian käyttö aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja jopa epäilyjä omasta ammatillisesta pätevyydestä.
Sosiaalityöntekijät ovat tietotyöläisiä, sillä he käyttävät työssään tietotekniikkaa ja heidän työnkuvansa edellyttää suunnittelua ja ideointia. Osalla sosiaalityöntekijöistä on kuitenkin heikot tietotekniset perustaidot, ja teknologian käyttö aiheuttaa heille ahdistusta, riittämättömyyden tunteita, uupumusta, stressiä sekä kiireen lisääntymistä. Osa sosiaalityöntekijöistä ei myöskään pysty omaksumaan käyttöönsä kovinkaan hyvin uutta teknologiaa. Muutamien kohdalla voidaan puhua todellisesta tietoyhteiskunnasta syrjäytymisen vaarasta. Suurin osa teknologiaan liittyvistä ongelmista johtui kuitenkin laitteistojen ja järjestelmien vioista, ja järjestelmien käytettävyydessä oli ongelmia. Järjestelmien käytettävyyttä kohtaan ei kuitenkaan esitetty kritiikkiä. Sosiaalityöntekijöiden käytössä oleva teknologia näyttääkin kehittyvän melko teknologialähtöisesti.
Tietoyhteiskuntakehitys nähtiin yleisesti ottaen hyvänä asiana. Teknologia oli sosiaalityöntekijöiden mielestä kuitenkin uusi syrjäytymistä aiheuttava tekijä, eikä erityisryhmien tarpeita ollut otettu kovinkaan hyvin huomioon teknologian kehittämisessä. Sosiaalityöntekijöiden ja tietoyhteiskuntastrategioiden teknologiset maailmat ovat myös melko kaukana toisistaan. Teknologialla on sosiaalityöntekijöiden työssä kahtiajakautunut rooli: toisaalta se on hyvä apuväline työn tekemiseen, mutta toisaalta se saattaa käyttöongelmien takia estää työnteon lähes täysin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4515]