Dialogia rajalla : päihde- ja mielenterveysongelmien psykososiaalinen työ

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan integroidun kuntoutuspaikan työntekijöiden kokemuksia päihde- ja mielenterveysongelmien parissa tehtävän työn merkittävistä seikoista. Työntekijöiden kokemuksien perusteella saadaan myös selville, mikä on merkittävää päihde- ja mielenterveysongelmien psykososiaalisessa työssä. Tämän tutkimuksen toisena tavoitteena on tutkia integroidun kuntoutuksen roolia kyseessä olevia ongelmia hoitavassa palvelujärjestelmässä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Sen aineisto koostuu seitsemästä integroidun kuntoutusmallin työntekijähaastattelusta. Tutkimuksessa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä haastatteluiden analysointimenetelmänä. Kirjallisuus toimi toissijaisena lähteenä täydentäen haastateltavien puhetta. Tutkimus osoitti, että integroidun kuntoutuspaikan työntekijät kokivat yhtenä merkittävänä tekijänä asiakkaiden kanssa työskentelyssä dialogisen vuorovaikutuksen rajasysteemissä. Dialogisen paradigman mukaan ollaan kiinnostuneita siitä, millaisena tilanne näyttäytyy kunkin toimijan näkökulmasta. Tärkeää ei ole yksittäisen toiminnan sisällä tapahtuva vuorovaikutus vaan toimijoiden tai toimintojen rajalla tapahtuva vuorovaikutus. Eri tasojen välisiä vuorovaikutussuhteita olivat asiakkaan ja työntekijän välinen kohtaaminen, vuorovaikutus ryhmässä sekä laajemmassa yhteisössä – kuntoutuksen yhteydessä nämä tarkoittavat kuntoutusyhteisöä ja viranomais- sekä muuta yhteistyöverkostoa. Tutkimuksen työntekijöiden vahvasti vuorovaikutukseen perustuvassa työotteessa näyttäisi olevan aineksia asiakkaan kuntoutumisvalmiuteen. Työote on tasavertaista, intensiivistä, välittävää, toiminnallista ja käytäntöön ohjaavaa. Dialogisuuden rinnalla tutkimuksen kohteena olevan kuntoutuspaikan työntekijöiden ja asiakkaiden suhteessa on nähtävissä myös asiakas- ja asiantuntijalähtöisyyttä muuttuvien tilanteiden mukaisesti. Työntekijät pitivät merkittävänä tekijänä ihmisen kohtaamista omassa tilanteessaan. He näkevät ihmisen holistisesti, mihin kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus sekä ammatillinen toimintakyky. Tutkimuksen perusteella mielenterveys- ja päihdeongelmat näyttävät ilmenevän monimuotoisena, sosiaalisena ja kokonaisvaltaisena elämäntilanteeseen liittyvänä ilmiönä. Kokonaisvaltaisuus ilmeni myös arviointi- ja kuntoutusprosessin osittaisena päällekkäisyytenä. Integroitu kuntoutus näyttää palvelevan moniongelmaisia ihmisiä arviointiprosessin monipuolisuuden ja kuntoutusprosessin laaja-alaisuuden sekä intensiivisyyden vuoksi. Tässä tutkimuksessa integroitu kuntoutus mursi sektorirajoja ja lisäsi eri palveluiden välistä yhteistyötä toimien niiden välimaastossa – se toimi välimaastoon rakennettuna yhteistyöpisteenä. Dialoginen vuorovaikutus toimi rajalla joustavasti, järjestäytyneesti ja monipuolisesti kooten eri palveluita asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tutkimus tuotti edellä esiteltyjen tärkeimpien tutkimustuloksien lisäksi kirjallisuuden pohjalta ajankohtaista, koottua tietoa päihde- ja mielenterveysongelmista. Psykososiaalinen näkökulma vaikutti laajentavan ilmiön ymmärrettävyyttä ja moniulotteisuutta. Tutkimuksen perusteella voidaankin tehdä se johtopäätös, että päihde- ja mielenterveysongelmien yhteisesiintymisen yleisyydestä, moniulotteisuudesta ja yhteisistä taustatekijöistä johtuen pitäisi vahvistaa niiden yhtäaikaista huomioimista palvelujärjestelmässä. Ihmisen kokonaisvaltaisuuden huomioivan psykososiaalisen työorientaation asema on kiistaton, mutta sen arvostusta tulisi lisätä tutkimuksen ja kehittämistyön avulla.