Sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi - työn imun ja voimaantumisen näkökulma työhyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista työn imun näkökulmasta sekä työhyvinvointiin vaikuttavista voimaannuttavista kokemuksista. Tutkimus-aiheen valintaan vaikutti se, että työhyvinvoinnin tutkiminen työn imun näkökulmasta on vähäistä sosiaa-lialalla. Tutkimusaiheen rajaaminen sosiaalitoimistoihin perustuu siihen, että tutkimukset sosiaalityönte-kijöiden työoloista ja työhyvinvoinnista kattavat yleensä koko sosiaalialan, jolloin ei voida tarkasti tietää minkä sosiaalialan työntekijöistä on kyse ja minkä edustaman organisaation sosiaalityöntekijöistä on kyse.

Tutkimusaineisto koostui asukasmääriltään erikokoisten kuntien kuuden sosiaalitoimiston sosiaalityönte-kijöiden kirjoituksista. Sosiaalitoimistoissa sosiaalityöntekijän nimikkeellä sosiaalityötä tekevät kirjoitta-jat koostuvat sekä pätevistä että epäpätevistä sosiaalityöntekijöistä. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto on käsitelty aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin teemoittelemalla. Tutkimustulosten perusteella sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi rakentui rakenteellisesta tasosta eli työympäristöstä, johtamisesta, työyhteisöstä ja -ilmapiiristä sekä yksilöllisestä tasosta eli onnistumisesta, osaamisesta ja vaikuttamisesta työssä sekä työn hallinnasta ja tehokkuuskokemuksista, mitkä toimivat myös työn voimavaratekijöinä tukien työhyvinvointia. Työn imun näkökulmasta työhyvinvointi koostui uuden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä, oman työn arvostuksesta ja haasteellisuuden kokemisesta sekä asioihin paneutumisesta. Sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavat voi-maannuttavat kokemukset muodostuivat tietojen ja taitojen kasvusta, itsensä kehittämisestä, työn hallin-nasta, tehokkuuskokemuksista sekä tietoisuudesta itsestä ja ympärillä vallitsevasta tilanteesta.

Työn imun ja voimaantumisen näkökulmasta sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöiden tärkeimpiä työhy-vinvoinnin tekijöitä ovat työn hallinta, tehokkuuskokemukset, itsensä kehittäminen, uuden oppiminen sekä tietojen ja taitojen kasvu. Niissä todentuvat työhyvinvoinnin rakenteellinen ja yksilöllinen taso: rakenteellinen taso vaikuttaa työhyvinvointiin ja yksilöllinen taso tuottaa työhyvinvointia. Työntekijöiden kokemus työhyvinvoinnista näkyy työympäristössä, joten työympäristö, johtaminen ja työyhteisö mah-dollistavat sekä estävät työhyvinvoinnin kokemisen. Työympäristöön liittyvien asioiden, kuten muutosten ja resurssien puutteen kokeminen negatiiviseksi työhyvinvoinnin kannalta sekä esimiehen tuen ja organi-sointikyvyn puute madaltavat sosiaalityöntekijöiden kokemaa työn imua, kun taas työkaverit toimivat voimavarana työhyvinvoinnin rakentumisessa. Yksilöllisen tason onnistumisen, osaamisen ja vaikuttami-sen kokemukset sekä työn hallinta ja tehokkuuskokemukset antavat sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden kokea työhyvinvointia työssä. Työhyvinvoinnissa on pohjimmiltaan kyse kokonaisvaltaisesta kokemises-ta, joten yksi epäkohdaksi koettu tekijä rakenteellisesta tai yksilöllisestä tasosta ei horjuta sitä.