Virtuaalinen vuorovaikutus verkkonuorisotyössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaalialan työntekijöiden kokemuksia virtuaalisesta vuorovaikutuksesta ja sen rakentumisesta nuoren ja työntekijän välille verkkonuorisotyössä. Verkkonuorisotyö tarkoitti tässä tutkimuksessa nuorisotyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijän tekemää sosiaalista nuorisotyötä verkossa Netari.fi-hankkeen ja Vespa-hankkeen tiimoilta. Aiheen tuoreus ja työmuodon mahdollistama uudenlainen asiakkaan kohtaamisen tapa oli tutkimuksen aiheen valinnan perustana. Tutkimuksen viitekehyksenä käytettiin nuorisotyötä ja nuorisososiaalityötä sekä virtuaalista vuorovaikutusta. Tutkimus oli lähestymistavaltaan kokemusta ja tulkintaa painottava fenomenologis-hermeneuttisesti suuntautunut laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidusti teemahaastattelu-menetelmällä yhdeltä sosiaalityöntekijältä ja kuudelta nuorisotyöntekijältä syksyn 2011 aikana. Haastattelut toteutettiin sähköisesti messengerin Chat-keskustelualuetta ja sähköpostia hyödyntäen. Aineisto analysoitiin teoriaojhaavansisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulosten perusteella verkkonuorisotyö koettiin tarpeelliseksi työmuodoksi ja täydentävän perinteistä nuorisotyötä. Työn tavoitteet eivät eroa reaalimaailman nuorisotyön tavoitteista vaikka välineet ja työympäristö niiden saavuttamiseksi poikkeavatkin. Nuorten tavoittaminen ja reaalimaailman palvelujen piiriin ohjaaminen ovat työn keskeisimpiä tavoitteita. Verkossa tehtävä nuorisotyö vaatii kuitenkin uudenlaista osaamista työntekijöiltä. Tietotekniset, kirjalliset ja ammatilliset taidot ovat verkkotyön keskeisimpiä osaamisvaateita. Nopea kirjoitustaito, verkon ilmiöiden ja nuorten maailman tuntemus, netiketin ja tietoturva-asioiden, erilaisten ohjelmien ja sovellusten hallinta sekä nettislangin tietämys ovat vaateita, joita verkkonuorisotyö edellyttää. Osaamisvaateisiin vastaaminen vaatii verkkotyötaitojen ylläpitoa ja kehittämistä. Tutkimustulosten perusteella verkkonuorisotyössä on paljon mahdollisuuksia mutta myös kehitettävää. Sosiaalialan apu ja tuki, moniammatillinen osaaminen ja yhteistyö, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä nuorten laajempi tavoittaminen ovat tulosten perusteella verkkonuorisotyön keskeisimpiä nuorisotyöllisiä mahdollisuuksia.Tekniikan tuomia mahdollisuuksia ovat ajasta ja paikasta riippumaton kohtaaminen, anonyymiyden mahdollistama avoimuus, matala kynnys yhteydenottoon ja osallistumiseen sekä palveluihin ohjaaminen linkkien ja liitteiden avulla. Anonyymius, huolen huomaaminen ja siihen reagointi, henkilökohtaisen kontaktin puuttuminen sekä vuorovaikutuksen rajoituksiin ja tekniikkaan liittyvät haasteet ovat keskeisimpiä ongelmakohtia verkkonuorisotyössä.

Virtuaalinen vuorovaikutus on verkkonuorisotyön väline. Virtuaalisuus tuo vuorovaikutukseen tekstuaalisuuden, sosiaalisen vihjeettömyyden ja erilaisen läsnäolon ilmentymisen. Tutkimustulosten perusteella vuorovaikutus nuoren ja työntekijän välillä rakentuu läsnäolon, kontaktin saamisen ja luomisen sekä aloitteen tekemisen pohjalta. Työntekijöiden keinoja vuorovaikutuksen rakentamiseen verkossa ovat nuoren kuuntelu ja kuuleminen, kommunikointi, kyseleminen, kartoittaminen, ohjaaminen ja neuvominen sekä kiinnostuksen osoittaminen. Vuorovaikutuksen tavoitteena on tukea ja auttaa nuorta, ongelmanratkaisu sekä palvelujen piiriin ohjaaminen, toisin sanoen verkkonuorisotyön tavoitteisiin vastaaminen. Vuorovaikutuksen rakentumisessa oleellista on työntekijän ammattitaito sekä nuoren aktiivisuus. Verkkovuorovaikutus eroaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ilmaisun, kielen ja vuorovaikutuksen keinojen perusteella. Verkkoon on luotu erilaisia tapoja korvaamaan eleitä, ilmeitä, äänenpainoja ja tunteita. Tulosten perusteella keinot ovat riittäviä ja lisäkeinoja vuorovaikutukseen ei tarvita. Pääosin tekstiin perustuva vuorovaikutus tuo mukanaan väärintulkitsemisen ja -ymmärtämisen riskejä sekä empatian ja tunteiden välittymisen haasteita. Verkkovuorovaikutus tulee yleistymään yhteiskunnassa, se mahdollistaa varhaisen puuttumisen sekä nopean ja mutkattoman kanssakäymisen mutta sen haasteet ilmaisussa, tulkinnassa ja kasvottomuudessa voivat hankaloittaa avun tarjoamista ja saamista.