Paljon puhetta - vähän välittämistä : tutkimus lasten ja nuorten syrjäytymisestä 2000-luvulla tehdyistä tutkimuksista

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on selkiyttää syrjäytymistä yhteiskunnallisena ilmiönä sekä jäsentää syrjäytymisen määritelmiä. Selvitän millä tavalla lasten ja nuorten syrjäytyminen ilmenee yhteiskunnassamme. Avaan myös rakenteellisen välinpitämättömyyden käsitettä, jonka ilmiötä peilaan syrjäytymisen taustavaikuttajana. Tutkimukseni aineistona ovat SOSNETissä julkaistut yhdeksän lisensiaatin tutkimusta, jotka ovat tekemisissä tutkittavan ilmiön kanssa. Pyrin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiini; 1) Mitä on lasten ja nuorten syrjäytyminen yhteiskunnallisena ilmiönä? 2) Miten rakenteellinen välinpitämättömyys näyttäytyy valitsemissani tutkimuksissa? 3) Mikä on sosiaalityön rooli valitsemissani tutkimuksissa?

Tämän päivän yhteiskunnassa puhutaan paljon syrjäytymisestä, lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Lapsuus ja nuoruus ovat jääneet aikuisuuden varjoon ja syrjäytymistä on tutkittu enemmän aikuisväestön keskuudessa. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin pohja luodaan lapsuus- ja nuoruusiässä. Hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat ikääntyvän Suomen paras vanhuuden turva, jonka vuoksi heidän hyvinvointiin investoiminen on tärkeää. Tutkimuksessani syrjäytyminen näyttäytyy moniulotteisena tavallisesti työttömyyden ja köyhyyden ympärille ajan myötä syntyneenä erilaisten sosiaalisten ongelmien kasautumana, johon liittyy usein myös psykososiaalisia ongelmia. Kasautuneet hyvinvoinnin ongelmat eivät yksiselitteisesti sellaisenaan ilmaise syrjäytymistä, vaan tämän lisäksi on oletettava, että huono-osaisuuteen liittyy myös muita ongelmia. Varhaislapsuudessa alkavat syrjäytymiseen liittyvät vaikeudet ilmenevät ongelmina lapsen sekä nuoren psyykkisessä hyvinvoinnissa, sosiaalisessa kompetenssissa sekä oppimiseen liittyvissä asioissa. Ongelmat ilmenevät yksilön suhteessa ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan. Ongelmien kasautuminen ja niiden jatkuvuus näyttävät merkitsevän todellista syrjäytymisriskiä sekä jo lapsuudessa että myöhemmin aikuisena. Syrjäytymisen suojaavina tekijöinä nousivat esille teemat luottamus, musiikki, osallisuus, sosiaaliset verkostot, tieto asiakkuuden ja sijoituksen syistä sekä tulevaisuusorientaatio. Sosiaalityön mahdollisuudet vaikuttaa syrjäytymiseen kulminoituvat käytettävissä oleviin resursseihin. Sosiaalityön keskeisinä interventioina toimivat kuntouttava sosiaalityö, kuraattorin työ, perhetyö sekä ryhmätoiminta.

Yhteiskuntapolitiikassa vallitseva syvä ristiriita ilmenee yhteiskunnassamme rakenteellisena välinpitämättömyytenä, joka heijastuu syrjäyttämisenä. Työelämä, vanhemmuus, perherakenteet sekä lasten ja nuorten toimintaympäristöinä päiväkoti, koulu sekä terveydenhuolto ovat kokeneet suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Ristiriita on lasten hyvän kasvun edellytyksistä olevan teoreettisen tiedon ja poliittisin päätöksin luotujen arjen ehtojen välillä.