Tyttö on kova jätkä : tutkimus tyttöjen tekemästä väkivallasta ja sen merkityksistä tyttöjen elämässä
Haipus, Päivi (2012)
There are no files associated with this item.
Haipus, Päivi
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Tiivistelmä
Tutkimukseni kuvailee tyttöjen tekemän fyysisen väkivallan merkityksiä tyttöjen elämässä. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti sen ajankohtaisuus ja tutkimuksellisen tiedon tarve. Tyttöjen omakohtaisten kokemusten kautta tuon esille ymmärrystä tyttöväkivallasta ilmiönä. Tyttöjen väkivallan kokemuksille antamia merkityksiä tarkastelen sukupuolen, nuoruuden ajanjakson ja vallitsevan aikakautemme valossa.
Tutkimukseni on laadullinen ja sitä ohjaa fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, joka on kokemuksellisuuden ymmärtämistä ja tulkitsemista. Sensitiivinen tutkimusote kulkee tutkimukseni läpi väkivaltaisen tytön kuvailemisesta aiempien tutkimusten tarkasteluun ja päättyy tyttöjen väkivaltakokemusten merkityksien tulkitsemiseen heidän elämässään. Tutkimusaineisto koostuu kuuden 13–17 -vuoden ikäisen tytön teemahaastattelusta. Suurin osa tytöistä on ohjautunut haastatteluun lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välityksellä. Aineiston analyysi on tehty aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tyttöväkivalta on sukupuolittunut ilmiö. Tytöt tekevät eroja ja samankaltaisuuksia suhteessa poikien tekemään väkivaltaan. Väkivallan tilanteissa tytöt voivat korostaa omaa kovuuttaan ja fyysistä vahvuuttaan suhteessa väkivallan kohteeseen. Toisaltaan väkivallan teosta vastuuseen joutuessaan tytöt voivat asettua viattoman ja heikon tytön rooliin omaan fyysiseen heikommuuteensa vedoten. Tytöt pitävät fyysistä väkivaltaa ei-hyväksyttävänä tekona, vaikka samanaikaisesti he hakevat oikeutuksia omalle väkivaltakäyttäytymiselle. Tyttöjen mukaan väkivallan laukaisee aina jokin tapahtuma tai tilanne, kuten ”selän takana puhuminen”, haukkuminen tai toisen osa-puolen uhkaava käytös. Joissain tilanteissa väkivaltaa pidetään lähes ainoana selviytymiskeinona. Tytöt käyttävät väkivaltaa heidän sosiaalisissa toimintaympyröissä ongelmaratkaisukeinona sekä saavuttaakseen sosiaalista kuuluvuutta ja järjestystä. Tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi taustamateriaalina väkivaltaa käyttävien tyttöjen auttamiskeinojen ja interventioiden kehittämisessä.
Tutkimukseni on laadullinen ja sitä ohjaa fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, joka on kokemuksellisuuden ymmärtämistä ja tulkitsemista. Sensitiivinen tutkimusote kulkee tutkimukseni läpi väkivaltaisen tytön kuvailemisesta aiempien tutkimusten tarkasteluun ja päättyy tyttöjen väkivaltakokemusten merkityksien tulkitsemiseen heidän elämässään. Tutkimusaineisto koostuu kuuden 13–17 -vuoden ikäisen tytön teemahaastattelusta. Suurin osa tytöistä on ohjautunut haastatteluun lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välityksellä. Aineiston analyysi on tehty aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tyttöväkivalta on sukupuolittunut ilmiö. Tytöt tekevät eroja ja samankaltaisuuksia suhteessa poikien tekemään väkivaltaan. Väkivallan tilanteissa tytöt voivat korostaa omaa kovuuttaan ja fyysistä vahvuuttaan suhteessa väkivallan kohteeseen. Toisaltaan väkivallan teosta vastuuseen joutuessaan tytöt voivat asettua viattoman ja heikon tytön rooliin omaan fyysiseen heikommuuteensa vedoten. Tytöt pitävät fyysistä väkivaltaa ei-hyväksyttävänä tekona, vaikka samanaikaisesti he hakevat oikeutuksia omalle väkivaltakäyttäytymiselle. Tyttöjen mukaan väkivallan laukaisee aina jokin tapahtuma tai tilanne, kuten ”selän takana puhuminen”, haukkuminen tai toisen osa-puolen uhkaava käytös. Joissain tilanteissa väkivaltaa pidetään lähes ainoana selviytymiskeinona. Tytöt käyttävät väkivaltaa heidän sosiaalisissa toimintaympyröissä ongelmaratkaisukeinona sekä saavuttaakseen sosiaalista kuuluvuutta ja järjestystä. Tutkimusta voidaan hyödyntää esimerkiksi taustamateriaalina väkivaltaa käyttävien tyttöjen auttamiskeinojen ja interventioiden kehittämisessä.
Kokoelmat
- Pro gradut [4080]