Pois pullon pauloista : näkökulmia päihdekuntoutujien muutosmotivaatioon ja hoitoon hakeutumiseen

Abstract

Tutkimukseni käsittelee päihdekuntoutujien muutosmotivaatiota ja hoitoon hakeutumista, ja sen tarkoituksena on tuoda esiin kuntoutujien omia kokemuksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää muutosmotivaation heräämiseen ja ylläpysymiseen vaikuttaneita tekijöitä sekä hoitoonlähtöpäätöksen ulottuvuuksia. Tutkimuksen aineiston keräsin haastattelemalla kymmentä laitoskuntoutuksessa olevaa, päihdekierteestä irti pyrkivää kuntoutujaa. Haastettelumenetelmänä käytin teema- ja syvähaastattelun yhdistelmää ja aineiston analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Muutosmotivaation heräämisessä merkityksellisinä seikkoina ilmenivät erilaiset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, usein toisiinsa tiiviisti kietoutuneina. Fyysisten tekijöiden osalta korostuivat päihteidenkäytöstä aiheutuneet fyysiset oireet sekä fyysisten oireiden pelko. Muutokseen motivoivia psyykkisiä tekijöitä puolestaan olivat masennus, pettymys alkoholin vaikutuksiin, häpeä ja syyllisyys sekä kuoleman pelko. Sosiaalisista tekijöistä muutosmotivaation heräämisessä korostuivat elämänpiirin supistuminen ja läheisten merkitys.

Merkityksellisinä hoitoon hakeutumisen ulottuvuuksina ilmenivät toimijuus, ajallisuus ja tilannesidokset. Toimijuus oli joko yksilö-, läheis- tai viranomaislähtöistä kuitenkin siten, että kaikkien haastateltavien kohdalla ilmeni vahvasti myös oma halu muutokseen. Erilaisten toimijuuksien käsittelyn yhteydessä sidon aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä tehtyä analyysiä myös toimijuuden modaliteetteihin. Ajallisuutta puolestaan kuvastivat pitkäaikaiset prosessit pohdinnan seurauksena sekä havahtumisen tuloksena tapahtuneet lyhytaikaiset prosessit. Tilannesidokset, eli hoitoon hakeutumista edeltävät elämäntilanteet, värittyivät alkoholinkäytön hallitsemattomuudella, muiden keinojen toimimattomuudella sekä ammatillisen avuntarpeen myöntämisellä.

Muutosmotivaation ylläpitäminen kiinnittyi haastateltavien keskuudessa toisaalta kuntoutusjakson merkityksellisyyteen ja toisaalta heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Merkityksellisiksi tekijöiksi kuntoutusjaksolla nousivat ammatillinen apu ja vertaisuus tuen lähteinä sekä elämänhallinnan lisääntyminen fyysisen ja psyykkisen olon kohentumisen, toiminnallisuuden lisääntymisen sekä läheisten kanssa lähentyneiden välien myötä. Päihdekuntoutujat toivat esiin myös monitasoisia tulevaisuuden suunnitelmia muutosmotivaation ylläpitämiseksi. Ajallisella ulottuvuudella nykyisyyteen sijoittui tavoitteiden asettaminen alkoholinkäytön suhteen, kun lähitulevaisuuden suunnitelmia puolestaan kuvastivat erilaiset tukimuodot hoidon jatkuvuuden, lääkityksen ja vertaistuen myötä. Kauemmaksi tulevaisuuteen muutosmotivaation ylläpitäjiksi sijoittuivat puolestaan erilaiset keinot, kuten sosiaalinen verkosto, arjen hallinta sekä erilaiset elämänmuutokset suunnitelmineen ja haaveineen.

Päihdekuntoutujien kokemusten tutkimisesta syntyneet näkökulmat kiteyttivät laitoskuntoutuksen olevan tärkeä osa muutosprosessia. Laitoskuntoutukseen hakeuduttiin silloin, kun muut keinot muutoksen toteuttamiseksi olivat osoittautuneet toimimattomiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella laitoskuntoutus korostui myös erittäin merkityksellisenä muutosmotivaation vahvistajana ja ylläpitäjänä erityisesti muutosprosessin alkuvaiheessa. Laitoskuntoutusjakso myös mahdollisti intensiivisen tuen saamisen, myönteisten kokemusten kartuttamisen sekä kokemuksen arjen hallinnan lisääntymisestä. Tutkimustulos on ajankohtaisesti tärkeä, kun laitoskuntoutusta suunnitellaan supistettavan.