Kainuulaisten poikien kokemuksia lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta
Raappana, Tarja (2014)
Raappana, Tarja
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201409231403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201409231403
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on saada lastensuojelun avohuollossa olevien kainuulaisten poikien ääni kuuluviin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: millaisena kainuulaiset pojat kokevat ammatillisen tukihenkilötoiminnan sen eri vaiheissa ja millainen on poikien kokemus osallisuudesta lastensuojelun avohuollon tukitoimenpidettä järjestettäessä? Tavoitteena on määritellä ammatillinen tukihenkilötoiminta poikien kokemana ja tuottaa tietoa poikien osallisuudesta lastensuojelun palveluprosessissa. Selvitän, millaiset ovat kainuulaisen pojan kokemukset lastensuojelun avohuollon palvelusta. Tutkimustehtävänä on tuoda julki poikien kokemus avohuollon palvelusta. Tutkimuksen viitekehyksenä käytän nuoruusikäisten poikien kehitysvaihetta, sosiaalista tukea, osallisuutta ja syrjäytymistä. Tutkimus on laadullinen tutkimus, ja tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Tutkimusaineiston keräsin teemahaastattelun avulla kuudelta kainuulaiselta maaseutukunnassa asuvalta pojalta. Haastattelukysymykset jaoin kolmeen eri teema n: tukihenkilötoiminnan aloittamisvaihe, toimintavaihe ja lopetusvaihe. Teemojen mukaisesti aloin tulkitsemaan poikien puhetta. Muodostin aineistosta seitsemän eri alateema, joiden kautta käyn tutkimukseni tulokset läpi. Teemat ovat poikien käsitykset toiminnan alkamiseen vaikuttaneista tekijöistä, tukihenkilötoiminnan sisällöstä, tukisuhde nuoren ja tukihenkilön välillä, sosiaalinen tuki ja kainuulaisuus poikien elämässä. sekä poikien osallisuuden kokemus lastensuojelun avohuollon tukitoimenpidettä järjestettäessä. Analysoin poikien kokemus osallisuudesta Thomasin teorian mukaan. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia.
Poikien kokemukset tukihenkilötoiminnasta olivat pääosin myönteisiä. Tutkimustulokset osittivat, että kaikki pojat olivat hyötyneet tukihenkilöstä ja olivat pääosin tyytyväisiä toimintaan. Poikien kokemukset lastensuojelun prosessissa kertovat sekä osallisuudesta että osattomuudesta. Kaikki nuoret olivat tavanneet oman sosiaalityöntekijän. Pojat kokivat, että heidän mielipidettään on kysytty, mutta kokivat aidon kohtaamisen ja tiedon saannin puutteen. Tutkimustulosten perusteella poikien osallisuutta lastensuojelussa voitaisiin edistää huomioimalla tiedon välittäminen etenkin prosessin alkuvaiheessa. Pojille on tärkeää, että heitä kuullaan ja heidän mielipiteensä huomioidaan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että poikien perherakenteen muutokset ja koulunkäyntiin liittyvät ongelmat ovat lastensuojelun asiakkuuteen johtaneista syistä keskeisimpiä. Poikien osallisuuden kokemus ei ole riittävän hyvä, ja informaation kulku lastensuojeluprosessin alussa ei ollut riittävä. Tukihenkilötoiminnalla voidaan vaikuttaa poikien arjenhallintaan ja ehkäistä syrjäytymiskehitystä. Toiminnassa pojille merkityksellisintä on vuorovaikutussuhde tukihenkilön kanssa. Kainuulaisia nuoruusikäisiä poikia ei vaivaa näköalattomuus tulevaisuuden suhteen. Tutkimukseni perusteella voin sanoa, että ammatillisella tukihenkilötoiminnalla on paikka lastensuojelun avohuollossa. Parhaimmillaan se tukee nuoria selviämään arjen haasteista ja ehkäisee mahdollisen syrjäytymiskehityksen.
Poikien kokemukset tukihenkilötoiminnasta olivat pääosin myönteisiä. Tutkimustulokset osittivat, että kaikki pojat olivat hyötyneet tukihenkilöstä ja olivat pääosin tyytyväisiä toimintaan. Poikien kokemukset lastensuojelun prosessissa kertovat sekä osallisuudesta että osattomuudesta. Kaikki nuoret olivat tavanneet oman sosiaalityöntekijän. Pojat kokivat, että heidän mielipidettään on kysytty, mutta kokivat aidon kohtaamisen ja tiedon saannin puutteen. Tutkimustulosten perusteella poikien osallisuutta lastensuojelussa voitaisiin edistää huomioimalla tiedon välittäminen etenkin prosessin alkuvaiheessa. Pojille on tärkeää, että heitä kuullaan ja heidän mielipiteensä huomioidaan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että poikien perherakenteen muutokset ja koulunkäyntiin liittyvät ongelmat ovat lastensuojelun asiakkuuteen johtaneista syistä keskeisimpiä. Poikien osallisuuden kokemus ei ole riittävän hyvä, ja informaation kulku lastensuojeluprosessin alussa ei ollut riittävä. Tukihenkilötoiminnalla voidaan vaikuttaa poikien arjenhallintaan ja ehkäistä syrjäytymiskehitystä. Toiminnassa pojille merkityksellisintä on vuorovaikutussuhde tukihenkilön kanssa. Kainuulaisia nuoruusikäisiä poikia ei vaivaa näköalattomuus tulevaisuuden suhteen. Tutkimukseni perusteella voin sanoa, että ammatillisella tukihenkilötoiminnalla on paikka lastensuojelun avohuollossa. Parhaimmillaan se tukee nuoria selviämään arjen haasteista ja ehkäisee mahdollisen syrjäytymiskehityksen.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]