Osallisuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin mahdollistajat : Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Rovaniemen vammaispoliittisten ohjelmien hyvinvointi

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaista hyvinvointia vammaispoliittiset ohjelmat sisältävät. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa, millaista osallisuuden hyvinvointia ja sosiaalista hyvinvointia vammaispoliittiset ohjelmat sisältävät. Tutkimukseni oli laadullinen. Aineistona olivat valmiit, julkaistut ja julkiset tekstiaineistot. Tarkastelun kohteeksi otin neljän kaupungin eli Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Rovaniemen vammaispoliittiset ohjelmat. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä olivat Erik Allardtin hyvinvoinnin teoria ja Pauli Niemelän hyvinvoinnin teoria. Analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Tarkoituksena oli, että analyysi on aineistosta käsin ohjautuvaa ja teorioita käytetään soveltuvilta osin.

Analyysini tuloksena voidaan todeta, että vammaispoliittiset ohjelmat sisältävät 1) osallisuuden hyvinvointia ja 2) sosiaalista hyvinvointia. Osallisuuden hyvinvointi jakaantuu a) esteettömyyteen, jolla tarkoitetaan fyysistä esteettömyyttä, asenteellista esteettömyyttä ja turvallisuutta b) koulutukseen, jolla tarkoitetaan perus- ja ammatillista koulutusta c) työhön, jolla tarkoitetaan ansiotyötä, työ- ja päivätoimintaa sekä muita työllistymisen muotoja ja d) kulttuuriin, jolla tarkoitetaan harrastuksia ja vapaa-aikaa. Sosiaalinen hyvinvointi jakaantuu a) asumiseen, b) henkilökohtaiseen apuun, c) palvelusuunnitelmaan ja palvelupäätöksiin sekä d) perheen palveluihin. Kaikki osa-alueet edistävät tai ylläpitävät toteutuessaan osaltaan vammaisen osallisuuden tai sosiaalisuuden hyvinvointia.

Vammaispoliittiset ohjelmat huomioivat laajasti vammaisten hyvinvointia: elintasoa, yhteisyyssuhteita ja itsensä toteuttamista. Verrattuna hyvinvoinnin teorioihin huomiotta jäävät vain taloudelliset resurssit, joista vastuu kuuluu pääasiassa muualle kuin sosiaalihuoltoon. Suurimpana ongelmana on asetettujen tavoitteiden toteutumisen seuranta. Kaikissa ohjelmissa ei ole nimetty vastuutahoja tai tavoitteiden toteutumisen aikatauluja ja ohjelmien päivittämisen aikatauluja. Toisekseen ohjelmista puuttuvat innovatiiviset ideat vammaispolitiikan toteuttamisesta. Tätä varten tarvittaisiin ohjelmien työryhmien osittaista uudistamista: viranomaisten lisäksi tulisi olla edustus alueen elinkeinoelämästä ja laaja edustus muista vammaisten kanssa toimivista tahoista.