Vanhempien kokemuksia sosiaalisesta tuesta huostaanoton jälkeen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, minkälaisesta tuesta huostaanotettujen lasten vanhemmat hyötyvät parhaiten huostaanoton aikana ja huostaanoton lakkaamisen jälkeen, lapsen palatessa kotiin. Aiempien tutkimusten kautta tarkasteltiin huostaanotettujen lasten vanhempien saamaa tukea. Aiemmat tutkimukset toivat esille useita ongelmia: Vanhemmille, joiden lapsi on huostaanotettu, ei ole aina tarjolla riittävästi oikeanlaista apua. Vanhempien saama tuki on pirstaleista ja riittämätöntä tai olematonta.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimuksen filosofinen pohja on fenomenologinen. Tutkimus pyrki ymmärtämään vanhempien omaa kokemusta siitä, millaisesta tuesta oli apua. Tutkimusaineistona on vanhempien haastattelut. Haastateltavina oli kolme vanhempaa, joilta lapsi oli huostaanotettu mutta huostaanottoa oltiin lakkauttamassa. Vanhemmat kertoivat syvähaastatteluun perustuvissa strukturoimattomissa haastatteluissa, millaisesta tuesta he hyötyivät niin, että lapsen huostaanotto saatettiin purkaa. Haastateltavien vanhempien lapset olivat jo kotona ja kaikki vanhemmat osallistuivat tutkimuksen haastattelujen aikaan vertaistukiryhmään. Myös lasten kotiinpaluun aikaisesta tuesta saatiin haastattelussa vanhempien kokemuksia.

Vanhemmat kokivat hyvänä tukena huostaanoton aikana viranomaisten antaman tuen, silloin kun se oli luottamuksellista, arvostavaa, kannustavaa sekä vanhempien vahvuuksia ja muutoksia huomioivaa. Toimivan tuen tuli olla sekä lempeää että tarvittaessa tiukkaa ja kannustavaa. Vanhempia olivat tukeneet erilaiset lastensuojelun sijaishuollon aikaiset viranomaiset sekä vapaaehtois- ja kolmannen sektorin toimijat. Vanhempien elämäntilanteet oli huomioitu yksilöllisesti ja huostaanoton lakkaaminen aloitettiin vaiheittain ja kotiuttamisvaiheessa kaikki saivat tukea.

Huostaanotetun lapsen palattua kotiin vanhemmat saivat tukea sijaishuoltopaikasta. Vanhemmat osallistuivat vertaistukiryhmään, joka oli räätälöity lasten kotiinpaluuvaiheeseen. Kaikki vanhemmat kokivat vertaistukiryhmän antaman tuen hyvänä. Se oli monipuolista, tiedollista, henkistä keskusteluapua, konkreettisia ohjeita. Merkittävimpinä kokemuksina tuloksissa nousivat esille vertaisuuteen perustuva tuki vertaistukiryhmässä. Vertaistukiryhmän antama suunnitelmallinen tukeminen on hyödyllistä, vanhemmuutta vahvistavaa, johon tämän tutkimuksen perusteella kannattaa auttamistyötä suunnata.