Sijaisvanhempana nuorelle : sijaisvanhempien kokemuksia tarvitsemastaan tuesta

Abstract

Tutkimukseni käsittelee sijaisvanhempien tarvitsemaa tukea tilanteissa, joissa heille sijoitetut lapset ovat murrosiässä. Murrosikäiseksi lapseksi käsitän tässä tutkielmassa 12–18-vuotiaat lapset. Tarkoitukseni on kartoittaa niitä tuen muotoja, joita sijaisvanhemmat kokevat tarvitsevansa sosiaalityöntekijöiltä, sekä niitä tuen muotoja, jotka he ovat kokeneet hyviksi ja toimiviksi.

Tutkielma on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jonka metodologisena lähtökohtana toimii fenomenologinen kokemuksen tutkimus. Tutkimukseen osallistui viisi haastateltavaa sijaisperhettä, haastatteluissa olivat läsnä molemmat vanhemmat. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidun ja teemahaastattelun välimuotona.

Kenenkään murrosikäisistä sijoitetuista lapsista elämä ei tämän aineiston perusteella ollut ongelmatonta. Ongelmat nähtiin juontuvan lapsen taustasta. Mitä vaikeampia asioita nuoren lapsuudessa oli tapahtunut, sen voimakkaammin nuori oireili. Nuoren ongelmat näkyivät mielenterveydellisinä häiriöinä, käyttäytymisen ongelmina, itsetuhoisuutena, päihdekäyttäytymisenä ja sisäänpäin kääntyneisyytenä.

Pääsääntöisesti mitä voimakkaampaa nuoren oireilu oli, sitä enemmän sijaisvanhemmat kokivat tarvitsevansa tukea sosiaalityöntekijöiltä. Tärkeimmäksi tueksi he kokivat sosiaalityöntekijöiden tavoitettavuuden. Tämä oli lähtökohta kaikelle muulle tuelle. Tavoitettavuuden lisäksi sosiaalityöntekijöiltä toivottiin enemmän yhteydenpitoa perheisiin, jotta sosiaalityöntekijän ja perheiden välille muodostuisi luottamuksellinen suhde, joka mahdollistaa kaikkien asioiden esille tuomisen avoimesti. Sosiaalityöntekijöiltä toivottiin myös vahvaa ammatillista näkemystä haastavissa tilanteissa, sillä sijaisvanhemmilla ei ole välttämättä ammatillista koulutusta eikä erityistietoa nuorten ongelmista.

Vertaistuen haastateltavat nostivat tärkeäksi tueksi. Vertaistuen kautta on mahdollista saada tukea sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita. Vertaistuki yhdessä sosiaalityöntekijöiden ammatillisen tuen kanssa oli tärkeintä. Taloudellinen tuki nousi myös tärkeimpien tuen muotojen joukkoon. Koettiin hyvin tärkeäksi, että toisen vanhemman on mahdollista jäädä kotiin hoitamaan lapsia ilman, että perheen talous romahtaa.