Työntekijöiden kokemuksia perheinterventiosta : eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimus lastensuojelun sijaishuollosta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia lastensuojelun työntekijöiden kokemuksia heidän käyttäessään sijaishuollossa Lapset Puheeksi - perheinterventiota. Aiemmin Beardsleen perheinterventiona tunnettu työmenetelmä on alun perin kehitetty ennaltaehkäisemään lasten psyykkistä sairastumista silloin kun jompikumpi vanhemmista on sairastunut psyykkisesti. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa Bronfenbrennerin ekologinen systeemiteoria. Se on ihmisen kehittymisen teoria, joka tulkitsee ihmisen sosiaalistumista yhteiskuntaan. Bronfenbennerin teoria näkee yksilön aktiivisena toimijana, jonka teoilla on vaikutus ympäröivään todellisuuteen. Toisaalta ympäristö asettaa ihmiselle vaatimuksia ja odotuksia. Ympäristö muodostuu teorian mukaan viidestä erilaisesta järjestelmästä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Työntekijöiden asiakkaaksi lastensuojelussa mielletään lapsi, mutta perheiden kanssa työskentely nähdään kiinteänä osana lapsen prosessia. Perheinterventiota käytetään työvälineenä sekä lapsen että vanhempien kanssa työskennellessä. Tutkielman aineisto koostui työntekijöiden kirjoittamista kuvauksista kokemuksistaan perheintervention käytöstä sijaishuollon kontekstissa. Aineiston analyysin rakenne perustuu Juha Perttulan (1998) ja Amedeo Giorgin (1996) fenomenologiseen menetelmään. Tutkielma on eksistentiaalis-fenomenologinen pyrkiessään kuvaamaan työntekijöiden kokemuksia, kuten ne heille ovat todellistuneet.

Tulokset kuvaavat perheintervention merkitystä työntekijälle sekä toimivana työvälineenä että tiedon lähteenä. Menetelmän rakenne on toimiva ja sovellettavissa erilaisten perheiden tilanteisiin. Työntekijät kokevat intervention turvalliseksi tavaksi lähestyä lastensuojelun perheitä ja siten saada heidät osallisiksi sijoitetun nuoren prosessiin. Tutkimustulokset herättävät pohtimaan näkökulmia sosiaalityön ja lastensuojelun prosesseissa syntyvään tietoon ja siihen liittyvään valtaan. Motivoinnin ja motivoitumisen vaikeutta kuvastaa työntekijän kaksinainen rooli. Nuorta tulee ohjata aktiiviseen toimijuuteen ja samalla hän on työn kohde. Lastensuojelun asiakkuuksien taustalla on haasteellisia perheiden tilanteita, jotka asettavat erityisiä vaatimuksia asiantuntijuudelle ja kunnioittavalle asiakkaan kohtaamiselle. Työntekijöiden kokemusten mukaan perheinterventio lastensuojelun sijaishuollon työmenetelmänä mahdollistaa asiakaslähtöisen työotteen ja sen myötä lasten ja perheiden voimaantumisen.