Tilaa todellisuudelle : lastensuojelun edunvalvojien kokemuksia lasten käsityksistä omasta tilanteestaan lastensuojeluprosessissa

Abstract

Tutkimus selvittää lastensuojelun edunvalvojien kokemusten pohjalta alle 12-vuotiaiden lasten käsityksiä omasta tilanteestaan lastensuojeluprosessissa. Lastensuojelun edunvalvonta perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja lastensuojelulakiin. Laki velvoittaa lastensuojelun edunvalvojan määrättäväksi lapselle, mikäli on syytä olettaa, etteivät lapsen huoltajat pysty turvaamaan lapsen etua. Edunvalvojan tulee selvittää lapsen näkemys omasta tilanteestaan, lastensuojelulain puitteissa edustaa lasta, käyttää huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa ja turvata hänen etunsa kaikissa viranomaistoimissa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lastensuojelun edunvalvojien vuorovaikutuksen muotoja lapsen kohtaamisessa, näkemyksiä lapsen käsityksen selvittämisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Esiin tuli myös yleisemmin ammattilaisten näkemyksiä edunvalvontatyöstä. Aineisto koostuu kuuden lastensuojelun edunvalvojan puhelinhaastatteluista. Tutkimus on laadullinen fenomenologinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysiin ja teemoitteluun tukeutumalla.

Lapsen hyvä kohtaaminen ja osallisuuden mahdollistaminen on tulosten mukaan lastensuojelun edunvalvontatyön ydinosaamista. Oikeanlaisella lapsen kohtaamisella ja vuorovaikutusmenetelmillä on mahdollista tavoittaa lapsen kokema todellisuus. Luottamukseen pohjautuvassa lapsi-aikuissuhteessa hyvin pienikin lapsi pystyy tuottamaan kehitystasonsa mukaisia käsityksiä hänelle tärkeistä asioista ja tapahtumista. Alle 12-vuotiaan lapsen käsitys omasta lastensuojeluasiastaan on pääsääntöisesti mahdollista selvittää, mikäli lapsi kykenee ilmaisemaan itseään ja mikäli edunvalvoja pystyy tulkitsemaan lapsen näkemystä. Yli 6-vuotiailla lapsilla on edellytykset hahmottaa hänelle määrätyn edunvalvonnan merkitys. He pystyvät osallistumaan heitä koskeviin lastensuojelutoimiin pienempiä lapsia monipuolisemmin, ja heidän mielipiteilleen voi jo antaa enemmän itsenäistä painoarvoa.

Metakommunikaatio on keino, jolla edunvalvoja voi arvioida ulkopuolisen silmin vuorovaikutussuhdetta ja käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Kuusi vuotta täyttäneiden lasten omat metakommunikaatiotaidot ovat myös yleensä kehittyneet, millä on vaikutusta arvioidessa lapsen todellisuutta ja mahdollisia vääristyneitä käsityksiä. Edunvalvojien kokemusten mukaan lastensuojeluasian kokonaisuus sekä lapsen kokemukset ja valmiudet tehdä yhteistyötä edunvalvojan kanssa vaikuttavat vuorovaikutukseen kuitenkin enemmän kuin ikä.

Suomessa lastensuojelun edunvalvonta on saanut aikaisempaa merkittävämmän osan sosiaalityössä lastensuojelulakiuudistuksen tultua voimaan vuonna 2008. Lastensuojelun edunvalvonta vahvistaa osaltaan uuden lain tavoitetta turvata lapsen osallisuus häntä itseään koskevissa asioissa. Lastensuojelun edunvalvonta on ilmiönä ajankohtainen, sillä toimintatapa on Suomessa vielä uusi ja tutkimustietoa aiheesta on vähän. Myös käytännöt lastensuojelun edunvalvojan tarpeen arvioimisesta ja hakemisesta etsivät muotoaan.