Työhyvinvointia tukevat voimavarat lastensuojelutyössä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tutkimuskohteena olevien lastensuojelun sosiaalialan työntekijöiden kokemuksia työhyvinvointiaan tukevista tekijöistä. Tutkimus käsitteli sitä, millaiset voimavarat olivat yhteydessä työntekijöiden työhyvinvointiin. Teoreettisesti työhyvinvointi ja -pahoinvointi käsitettiin eri ulottuvuuksina. Tämä lähtökohta mahdollisti lastensuojelutyön voimavaratekijöiden tarkastelun erillisenä ilmiönä. Lisäksi työhyvinvointia lähestyttiin positiivisen näkökulman ja työn imu käsitteen kautta.

Tutkimustehtävät olivat: 1. Minkälaisia työhyvinvointia edistäviä kokemuksia sosiaalialan lastensuojelun työntekijöillä on työstään? 2. Minkälaisia yksilöön, yhteisöön ja organisaatioon liittyviä voimavaratekijöitä löytyy työhyvinvoinnin taustalta?

Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologinen, joka on yksi laadullisen tutkimuksen lähestymistavoista. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta lastensuojelulaitoksen työntekijän haastattelusta. Aineiston analyysi pohjautui Amadeo Giorgin kehittämään ja Juha Perttulan täydentämään fenomenologiseen analyysimenetelmään, joka sisälsi viisi vaihetta.

Tutkimustulosten mukaan työhyvinvointia tukevia voimavaroja löytyy organisaatiosta, ryhmähengestä, omasta elämänhallinnasta, esimiestoiminnasta ja työn merkityksestä sekä vaikuttavuudesta. Organisaatiossa merkittävin voimavara on sen joustavuus. Esimiestoiminnassa keskeisintä on luottamuksen syntyminen esimiehen ja työntekijän välille sekä vuorovaikutuksen avoimuus. Merkittävimmäksi tutkimustulokseksi nousee kuitenkin kolme voimavaraa, jotka ovat sosiaalinen ja psykologinen pääoma sekä työn merkitys ja vaikuttavuus. Ilman niitä työn imu vähenee lastensuojelutyössä.

Sosiaalisen pääoman ja työyhteisön toimintakyvyn yhteys näkyy tässä tutkimuksessa. Työntekijät korostavat, että työpaikan yhteishenki on yksi merkittävimmistä tekijöistä työhyvinvoinnin kannalta. Ryhmähenkeä lujittaa ja sosiaalista pääomaa lisää kaikenlainen yhdessä tekeminen varsinaisen työn rinnalla. Pitkään lastensuojelutyötä tehneillä työntekijöillä on paljon psykologista pääomaa. He ovat optimistisesti ja toiveikkaasti tulevaisuuteen suhtautuvia. Näillä ominaisuuksilla on merkitystä työhyvinvoinnin ja työhön sitoutumisen kannalta. Lastensuojelutyön merkitys ja vaikuttavuus voimavarana on paradoksaalinen. Siihen sisältyy samanaikaisesti sekä työn haastavuus, joka varmasti välillä myös syö voimavaroja ja samalla kokemus siitä, kuinka nuorten auttaminen heidän elämäntilanteessaan on tärkeää ja palkitsevaa.