Kansalaisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta Kumppanuuskeskuksen neuvontapisteessä

Abstract

Tutkimuksessani tarkastelin kansalaisten kokemuksia sosiaali- ja terveysjärjestöjen tuottamasta sosiaalisesta tuesta matalan kynnyksen neuvontapisteessä. Kontekstoin tutkimukseni Oulussa olevaan Kumppanuuskeskuksen neuvontapisteeseen, jossa toimivat yhteistyössä vapaaehtoiset kansalaiset, sosiaali- ja terveysjärjestöt ja paikalliset yhdistykset sekä julkinen sektori. Tutkimukseni kohdejoukkona olivat neuvontapisteessä asioineet kansalaiset. Matalan kynnyksen neuvontapistettä hallinnoi Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ja tukee taloudellisesti Raha–automaattiyhdistys (RAY) vuosina 2011- 2013.

Tutkimuksen avulla oli tarkoitus tuottaa uutta kokemuksellista tietoa sosiaalisesta tuesta ja sen merkityksestä kansalaisille. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa käytin fenomenologista, kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä korostavaa lähestymistapaa kuvailemaan kansalaisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta. Asetin kolme tutkimustehtävää. Ensimmäisessä tutkimustehtävässä kuvailin, mistä kansalaisten kiinnostus Kumppanuuskeskuksen sosiaaliseen tukeen on syntynyt? Toisessa tehtävässä kuvailin, minkälaista sosiaalista tukea sosiaali- ja terveysjärjestöt olivat tarjonneet neuvontapisteessä asioineille kansalaisille? Kolmannessa tehtävässä selvitin, miten kansalaiset ovat kokeneet sosiaali- ja terveysjärjestöjen tuottaman sosiaalisen tuen? Keräsin tutkimusaineiston haastattelemalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla kuutta (6) Kumppanuuskeskuksen neuvontapisteessä asioinutta kansalaista. Tutkimukseni viitekehyksessä tarkastelin sosiaali- ja terveysjärjestöjä ja sosiaalista tukea.

Johtopäätöksissä totesin, että tiedotuksella ja järjestöjen sekä yhteistyökumppaneiden palveluohjauksella on merkitystä kansalaisten palveluihin hakeutumisessa ja sosiaalisen tuen piiriin löytämisessä. Kansalaisten tuen tarpeen taustalla olivat 1990-luvun alun yhteiskunnallinen lama, markkinaistuminen ja julkisen sektorin hyvinvointipalveluiden sirpaloituminen sekä nykyisten hyvinvointipalveluiden riittämättömyys. Kansalaiset kokivat pitkäaikaista työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, sairautta ja osattomuutta. Kansalaisilla oli kokemusta ”luukuttamista” eri palvelujärjestelmissä ja he olivat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Kansalaiset olivat vaarassa jäädä heille kuuluvien palveluiden ja tukien ulkopuolelle. Kansalaisilla oli suurin tuen tarve yksilöllisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Kansalaiset olivat saaneet neuvontapisteessä tukea ja ohjausta eläke-, kuntoutus-, työllisyys- sekä toimeentulotukiasioissa. Neuvontapisteen sosiaalinen tuki aktivoi kansalaisia ja he voimaantuivat (empowerment) sen avulla takaisin osallisiksi yhteiskuntaan. Kansalaiset kokivat neuvontapisteen sosiaalisen tuen positiivisena ja itselleen merkityksellisenä. Vapaaehtois- ja vertaistuki motivoi hakeutumaan tulevaisuudessa neuvontapisteen palveluihin. Lähiverkostolla on tärkeä merkitys kansalaisille neuvontapisteen sosiaalisen tuen rinnalla. Yhteiskunnalliset muutokset haastavat sosiaali- ja terveysjärjestöjä tulevaisuudessa hyvinvointipalveluiden tuottamiseen julkisen seltorin kumppanina. Kehittämisehdotuksissa toin esille laajemman kyselytutkimuksen tekemistä kansalaisten yksilöllisen ohjus- ja neuvontapalvelun tuen tarpeista sekä tulevaisuudentutkimukseen kuuluvan Soft Systen Methodology (SSM) menetelmän käyttämistä neuvontapisteen palveluiden kehittämisessä.