”Näkkeehän ne minkälaista apua tartten” : kattava palvelutarpeen arviointi vanhuspalvelulain tavoitteena
Koistinaho, Aino-Maria; Kortelainen, Riina; Alatalo, Tuomas; Ilvesluoto, Varpu; Joona, Maria; Penttilä-Sirkka, Suvi; Vääräniemi, Irja (2014)
Koistinaho, Aino-Maria
Kortelainen, Riina
Alatalo, Tuomas
Ilvesluoto, Varpu
Joona, Maria
Penttilä-Sirkka, Suvi
Vääräniemi, Irja
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201406251339
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201406251339
Tiivistelmä
Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: Tutkimus kiinnittyy yhteiskunnassa tapahtuvaan väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Näihin haasteisiin vastataan uudella Vanhuspalvelulailla. Tutkimuksen tarkoituksena on normatiivisten ja teoreettisten lähtökohtien pohjalta kuvata Vanhuspalvelulain mukaisen palvelutarpeen arvion toteutumista. Tutkimus toteutettiin iäkkäiden henkilöiden haastatteluilla ja työntekijöille suunnatulla kyselyllä. Näin kerättiin kokemuksia iäkkään henkilön monipuolisen palvelutarpeen arvioinnin ja osallisuuden toteutumisesta sekä vastuutyöntekijän tarpeellisuuden määrittämisestä.
Aineisto ja menetelmät: Aineisto on kerätty Webropol – kyselyllä ja teemahaastattelulla. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin perusmenetelmien lisäksi pääkomponenttianalyysin perusteella tehdyillä summamuuttujilla tietoa tiivistäen ja lopuksi moniulotteisella korrespondenssianalyysillä (MCA) hyödyntäen SPSSohjelmaa. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston tulokset yhdistettiin loppuanalyysissä.
Tulokset: Mitä kattavammin toimintakyvyn eri osa-alueet huomioitiin palvelutarpeen arvioinnissa, sitä monipuolisemmin palvelutarpeen arviointi toteutui ja johti hyvään palvelusuunnitelmaan sekä palveluiden toteutumiseen. Palvelutarpeen arvioinneissa fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky painottuivat selvästi eniten ja vastaavasti sosiaalinen sekä psyykkinen toimintakyky ja toimijuus jäivät vähemmälle huomiolle. Erityisesti riippuvuudet ja ihmissuhdeongelmat jäävät katveeseen palvelutarpeen arvioinnissa. Työntekijän ammattitausta vaikutti jonkin verran siihen, mikä toimintakyvyn osa-alue painottuu eniten palvelutarpeen arvioinnissa. Palveluiden oikeaaikaisuus nousi haasteeksi molemmissa aineistoissa.
Johtopäätökset: Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan toimintamallien uudistamista ja asennemuutosta. Palvelutarpeen arviointi on liiaksi palvelujärjestelmälähtöistä ja näin ollen iäkkäät henkilöt eivät aina koe saavansa tarkoituksenmukaisia palveluita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös palveluiden oikea-aikaisuuteen. Iäkkäiden henkilöiden osallisuus mahdollistuu eri palveluvaihtoehtoja monipuolisesti esittämällä. Omaa aktiivisuutta pidetään lähtökohtana osallisuuden toteutumiselle, mikä toimijuudeltaan heikentyneillä ikääntyneillä henkilöillä ei toteudu. Vastoin yleisiä käsityksiä läheis- ja naapuriapu toimivat ja ovat merkittävässä osassa iäkkäiden henkilöiden kotona selviytymisessä. Vastuutyöntekijän rooli korostuu etenkin ikääntyneen henkilön kohdalla sosiaalisten turvaverkkojen puuttuessa ja toimijuuden ollessa heikentynyt.
Tulosten hyödyntäminen: Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää Vanhuspalvelulain toimeenpanossa ja iäkkäiden henkilöiden palvelujärjestelmän kehittämisessä.
Aineisto ja menetelmät: Aineisto on kerätty Webropol – kyselyllä ja teemahaastattelulla. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin perusmenetelmien lisäksi pääkomponenttianalyysin perusteella tehdyillä summamuuttujilla tietoa tiivistäen ja lopuksi moniulotteisella korrespondenssianalyysillä (MCA) hyödyntäen SPSSohjelmaa. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen aineiston tulokset yhdistettiin loppuanalyysissä.
Tulokset: Mitä kattavammin toimintakyvyn eri osa-alueet huomioitiin palvelutarpeen arvioinnissa, sitä monipuolisemmin palvelutarpeen arviointi toteutui ja johti hyvään palvelusuunnitelmaan sekä palveluiden toteutumiseen. Palvelutarpeen arvioinneissa fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky painottuivat selvästi eniten ja vastaavasti sosiaalinen sekä psyykkinen toimintakyky ja toimijuus jäivät vähemmälle huomiolle. Erityisesti riippuvuudet ja ihmissuhdeongelmat jäävät katveeseen palvelutarpeen arvioinnissa. Työntekijän ammattitausta vaikutti jonkin verran siihen, mikä toimintakyvyn osa-alue painottuu eniten palvelutarpeen arvioinnissa. Palveluiden oikeaaikaisuus nousi haasteeksi molemmissa aineistoissa.
Johtopäätökset: Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan toimintamallien uudistamista ja asennemuutosta. Palvelutarpeen arviointi on liiaksi palvelujärjestelmälähtöistä ja näin ollen iäkkäät henkilöt eivät aina koe saavansa tarkoituksenmukaisia palveluita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös palveluiden oikea-aikaisuuteen. Iäkkäiden henkilöiden osallisuus mahdollistuu eri palveluvaihtoehtoja monipuolisesti esittämällä. Omaa aktiivisuutta pidetään lähtökohtana osallisuuden toteutumiselle, mikä toimijuudeltaan heikentyneillä ikääntyneillä henkilöillä ei toteudu. Vastoin yleisiä käsityksiä läheis- ja naapuriapu toimivat ja ovat merkittävässä osassa iäkkäiden henkilöiden kotona selviytymisessä. Vastuutyöntekijän rooli korostuu etenkin ikääntyneen henkilön kohdalla sosiaalisten turvaverkkojen puuttuessa ja toimijuuden ollessa heikentynyt.
Tulosten hyödyntäminen: Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää Vanhuspalvelulain toimeenpanossa ja iäkkäiden henkilöiden palvelujärjestelmän kehittämisessä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4560]