”Markkinaunissakävelyä ja vakituisia sijaisia” : aktivoiva ja psykososiaalinen sosiaalityö aktivointisuunnitelman tekotilanteissa pitkäaikaistyöttömien näkökulmasta

Abstract

Tarkastelen opinnäytetyössäni pitkäaikaistyöttömien kokemusten avulla sosiaalityötä aktivointisuunnitelmatilanteissa psykososiaalisen sosiaalityön näkökulmasta. Tiedonke-ruumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analysoin aineiston sisällönanalyysiä mukaillen. Haastattelemani henkilöt ovat Työvoiman palvelukeskuksen asiakkaita, joilla on kokemus vähintään yhdestä aktivointisuunnitelmasta. Haastateltaviksi valikoitui viisi henkilöä – eri ikäisiä miehiä ja naisia. Tarkoituksenani on ollut selvittää, miten aktivointisuunnitelman tekemiseen osallistuneet pitkäaikaistyöttömät ovat kokeneet sosiaalityön näissä tilanteissa: näyttäytyykö se enemmän asiakasta kokonaisuutena tarkastelevana vai aktivointilainsäädännön mukanaan tuoman kontrollin sävyttämänä työnä. Haastateltavat ovat auttaneet minua myös määrittelemään asiakaslähtöisyyden sisältöä ja sen suhdetta aktivointipolitiikkaan.

Sosiaalityö nähtiin hieman joustavampana ja kannustavampana kuin työvoimahallinnon työ. Kääntöpuolena sosiaalityöntekijän läsnäolossa on kontrolli, joka liittyy esimerkiksi mahdolliseen yhtäaikaiseen asiakkuuteen sosiaalitoimiston kanssa. Sosiaalityöntekijän läsnäoloa aktivointitilanteessa ei suoraan kritisoitu, mutta sosiaalityön tarpeellisuutta oman tilanteen kohdalla ei haluttu korostaa. Sosiaalityö nähtiinkin tarpeellisena erityisen vaikeissa elämäntilanteissa. Psykososiaalinen, laaja-alaisesti asiakkaan tilannetta tarkastelemaan pyrkivä ja myös rakenteet huomioiva sosiaalityön lähestymistapa jäi haastateltavieni kuvauksissa työllistymisasioiden varjoon. Osa kuvasi sitä, ettei toivo sosiaalityöntekijän olevan ikään kuin kaveri, mutta toisaalta asiakaslähtöisyyden katsottiin olevan juuri henkilökohtaisempaa työtä, toisen saappaisiin astumista. Tällainen tuen ja kontrollin ristiriitaisuus sävytti aineistoa ja loi kuvaa siitä, että lainsäädäntö on aktivointisuunnittelussa vahvasti läsnä. Asiakaslähtöisyyden kuvattiin olevan myös konkreettista tukemista ja auttamista työllistymisen suhteen. Keskeiseksi tekijäksi asiakaslähtöisyyden kannalta nousi ajoituksen merkitys: asiakasta tavataan sopivin väliajoin ja hänen tilanteensa ja valmiutensa otetaan huomioon toimenpiteiden suunnittelussa.

Haastateltavat eivät välttämättä toivoneet tai odottaneet työskentelyltä paljoa, minkä ymmärrän viittauksena olemassa olevien resurssien, palveluiden ja työpaikkojen määrään: näiden vastaa-mattomuuteen heidän tarpeisiinsa nähden. Haastateltavat tiedostivat usein yhteiskunnallisen tilanteensa ja aktivointisuunnitelmiin liittyvien resurssien ja ajan rajallisuuden. Lisäksi esille tuli yhteiskunnan kahtiajako, joka voi pahimmillaan aiheuttaa mielikuvan työttömistä kakkosluokan kansalaisina. Ratkaisukeinoiksi ehdotettiin yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden lisäämistä kehittämällä esimerkiksi yhteistyötä yksityisten työnantajien ja työllistämispalveluiden välillä sekä lisäämällä yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistyön arvostusta. Eräs haastateltava toivoikin sosiaalityöntekijöiden omaksuvan enemmän taistelija-asennetta ja nousevan barrikadeille epäkohtien korjaamiseksi.