"On se kyllä kantanut hedelmää" : lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja lapsen edunvalvojan yhteistyö systeemiteoreettisessa viitekehyksessä
Rantamaa, Marika (2013)
There are no files associated with this item.
Rantamaa, Marika
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305281162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305281162
Tiivistelmä
Tämä tutkimus kohdistuu lastensuojelun edunvalvontaan, jonka tarkoituksena on turvata lapsen asema ja oikeus tulla kohdatuksi häntä itseään koskevissa lastensuojeluasioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja lapsen edunvalvojan yhteistyön rakentumista lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on systeemiteoria. Tutkimus vastaa kysymykseen siitä, millä tavoin lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja lapsen edunvalvojan yhteistyö muodostuu lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kuudesta puhelinhaastattelusta. Puhelinhaastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatteluun osallistui lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, joilla oli kokemusta edunvalvojan kanssa tehdystä yhteistyöstä lastensuojelu- ja rikosprosesseissa. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Edunvalvojan mukaan tulo lastensuojeluprosessiin ja rikosprosessiin takaa lapselle osallisuuden oman asiansa käsittelyssä. Edunvalvoja tuo lapsen ääneen ja mielipiteen kuuluviin. Edunvalvojalla on aikaa pysähtyä kuulemaan, mitä lapsella on sanottavaa. Edunvalvojan työtehtäviin ei kohdistu samanlaisia ammattiin kohdistuvia rooleja, joten edunvalvojan ja lapsen välille muodostuu helpommin luottamuksellisen suhde. Tähän vaikuttavat toisaalta sosiaalityöntekijän valta tehdä päätöksiä, mutta myös lastensuojelutyön kiire ja resurssien vähyys. Tutkimuksen mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja lapsen edunvalvojan yhteistyö sujui pääsääntöisesti yhteisymmärryksessä ja asioista keskustellen. Yhteistyötä helpottavia tekijöitä olivat lapsen etu yhteisenä tavoitteena ja edunvalvojan tuttuus. Myös oman organisaation yhteiset toimintatavat helpottivat edunvalvojan hakemista ja yhteistyön syntymistä. Sosiaalityöntekijät luottivat edunvalvojan ammattitaitoon ja toimintamalleihin. Sosiaalityöntekijöiden puheissa toistuivat lastensuojelutyön epäkohdat; kiire, resurssien puute sekä suuresta työmäärästä johtuva paine. Sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät ehdi tavata lasta tarpeeksi, eikä yhteistyölle edunvalvojan kanssa ole aikaa niin paljon kuin he haluaisivat. Myös lastensuojelulain tulkinnanvaraisuus edunvalvonnan osalta, koettiin haasteena yhteistyölle.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kuudesta puhelinhaastattelusta. Puhelinhaastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatteluun osallistui lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, joilla oli kokemusta edunvalvojan kanssa tehdystä yhteistyöstä lastensuojelu- ja rikosprosesseissa. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Edunvalvojan mukaan tulo lastensuojeluprosessiin ja rikosprosessiin takaa lapselle osallisuuden oman asiansa käsittelyssä. Edunvalvoja tuo lapsen ääneen ja mielipiteen kuuluviin. Edunvalvojalla on aikaa pysähtyä kuulemaan, mitä lapsella on sanottavaa. Edunvalvojan työtehtäviin ei kohdistu samanlaisia ammattiin kohdistuvia rooleja, joten edunvalvojan ja lapsen välille muodostuu helpommin luottamuksellisen suhde. Tähän vaikuttavat toisaalta sosiaalityöntekijän valta tehdä päätöksiä, mutta myös lastensuojelutyön kiire ja resurssien vähyys. Tutkimuksen mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja lapsen edunvalvojan yhteistyö sujui pääsääntöisesti yhteisymmärryksessä ja asioista keskustellen. Yhteistyötä helpottavia tekijöitä olivat lapsen etu yhteisenä tavoitteena ja edunvalvojan tuttuus. Myös oman organisaation yhteiset toimintatavat helpottivat edunvalvojan hakemista ja yhteistyön syntymistä. Sosiaalityöntekijät luottivat edunvalvojan ammattitaitoon ja toimintamalleihin. Sosiaalityöntekijöiden puheissa toistuivat lastensuojelutyön epäkohdat; kiire, resurssien puute sekä suuresta työmäärästä johtuva paine. Sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät ehdi tavata lasta tarpeeksi, eikä yhteistyölle edunvalvojan kanssa ole aikaa niin paljon kuin he haluaisivat. Myös lastensuojelulain tulkinnanvaraisuus edunvalvonnan osalta, koettiin haasteena yhteistyölle.
Kokoelmat
- Pro gradut [3933]