Sovittelulla merkitystä? : uhrien antamia merkityksiä lähisuhdeväkivallan sovittelusta

Abstract

Tutkimus selvittää lähisuhdeväkivallan sovitteluun osallistuneiden uhrien antamia merkityksiä sovitteluprosessista, sovittelusopimuksesta ja sovittelun vaikutuksista parisuhteeseen. Riita- ja rikosasioiden sovittelu perustuu lakiin rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Lähisuhdeväkivallan sovittelua ohjaa restoratiivinen oikeus ja lainsäädäntö.

Tutkimukseen osallistui kirjoittamalla tai puhelinhaastattelulla yhdeksän lähisuhdeväkivallan uhria Oulun seudun Setlementti Ry:n Pohjois-Suomen sovittelutoimiston alueelta. Tutkimus on kvalitatiivinen, fenomenologinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Teoreettisesti aineistoa lähestyttiin empo-wermentin näkökulmasta.

Tutkimustulokset jakautuvat kolmeen osaan: Uhrin antamiin merkityksiin sovitteluprosessista, sovittelusopimuksesta ja sovittelun vaikutuksesta väkivaltaan. Merkityksistä suurin osa oli myönteisiä, mutta mukana oli myös negatiivisisa merkityksiä. Kohtaami-nen koettiin tärkeänä sovittelussa. Vuorovaikutus mahdollisti sääntöjen luomisen, tiedon lisääntymisen, subjektiuden kokemisen, sitoutumisen, motivoitumisen ja muutoksen. Turvallisuuden tunne lisääntyi sovitteluprosessin seurauksena. Kriittisten vastausten mukaan sovittelulla ei ollut merkitystä uhrille tai väkivalta oli sovittelusta huolimat-ta jatkunut. Sovitteluun ei oltu sitouduttu.

Lähisuhdeväkivallan sovittelu on voimaannuttavaa uhreille niin myönteisten merkitysten kuin kielteisten merkitysten kehyksessä. Se tuottaa subjektiutta, voimavarojen löytymistä ja uhrin asiantuntijuus korostuu. Sovittelun seurauksena tietoisuus palveluista lisääntyy. Lähisuhdeväkivallan sovitteleminen on lisääntynyt. Koska kyseessä on uusi toiminta, sen mahdollisuudet ja rajat ovat vielä osittain selkiytymättömät.