”Jollaki lailla se niinku pysäytti” : tutkimus läheisneuvonpito − työmenetelmän vaikuttavuudesta lastensuojelussa
Lehtinen, Anna; Väänänen, Laura (2013)
Lehtinen, Anna
Väänänen, Laura
Lapin yliopisto
2013
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201306031179
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201306031179
Tiivistelmä
Tutkimuksemme käsittelee läheisneuvonpito – työmenetelmän vaikuttavuutta lastensuojelussa asiakasnäkökulmasta. Sosiaalityön työmenetelmiä kohtaan asetetaan koko ajan enemmän kehittymis- ja vaikuttavuusvaatimuksia ja tämän vuoksi menetelmien vaikuttavuuden tutkiminen on hyvin ajankohtaista. Olennainen osa sosiaalityön vaikuttavuutta on työn laatu. Laatutyön tavoitteena on parempi vaikuttavuus ja tehokkuus. Läheisneuvonpidon vaikuttavuuteen liittyy vahvasti sen eri käytännönvaiheet. Niiden tutkiminen on erityisen tärkeää, kun tietoa työmenetelmän vaikuttavuudesta tuotetaan.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen ja se pohjautuu realistisen arvioinnin viitekehykseen. Realistinen arviointi kiinnittää huomiota siihen, mikä toimii, kenelle ja missä tilanteessa. Se etsii vastausta siihen, miksi jokin interventio on vaikuttanut asiakkaan elämään. Näin ollen realistisen arvioinnin avulla voidaan pyrkiä kehittämään sosiaalityötä ja sen työmenetelmiä. Laadullinen arviointitutkimus etsii niitä mekanismeja, joista vaikuttavuus muodostuu. Realistiselle arvioinnille on ominaista kokonaisuuden hahmottaminen mekanismien ja kontekstin avulla. Tutkimuksemme empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa vanhempaa, joiden lapsen asioissa on käyty läheisneuvonpito. Tutkimuksen tavoitteena on nostaa esille niitä tekijöitä, joista läheisneuvonpidon vaikuttavuus muodostuu asiakkaiden kokemusten perusteella.
Läheisneuvonpidon vaikuttavuus jakautuu tutkimustuloksissamme kolmeen osa-alueeseen: suunnitelmallisuuteen, osallisuuteen ja vuorovaikutuksellisuuteen. Osa-alueet tuovat esiin asiakkaiden kokemukset vaikuttavuutta muodostavista tekijöistä ja yhdistämällä nämä tekijät saadaan kokonaiskäsitys läheisneuvonpidon vaikuttavuudesta asiakasnäkökulmasta. Tutkimuksessa vaikuttaviksi mekanismeiksi nousevat neuvonpidon suunnittelu, läheisten tekemä suunnitelma ja sen toteutus, koollekutsujan työskentely, tiedonantovaihe, dialogisuus, tunteet, valta sekä luottamus. Tutkimus osoittaa asiakkaan kokevan neuvonpidon omalaatuisella tavallaan ja se ohjaa kääntämään katseet vaikuttavuuden kannalta olennaisiin mekanismeihin.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen ja se pohjautuu realistisen arvioinnin viitekehykseen. Realistinen arviointi kiinnittää huomiota siihen, mikä toimii, kenelle ja missä tilanteessa. Se etsii vastausta siihen, miksi jokin interventio on vaikuttanut asiakkaan elämään. Näin ollen realistisen arvioinnin avulla voidaan pyrkiä kehittämään sosiaalityötä ja sen työmenetelmiä. Laadullinen arviointitutkimus etsii niitä mekanismeja, joista vaikuttavuus muodostuu. Realistiselle arvioinnille on ominaista kokonaisuuden hahmottaminen mekanismien ja kontekstin avulla. Tutkimuksemme empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa vanhempaa, joiden lapsen asioissa on käyty läheisneuvonpito. Tutkimuksen tavoitteena on nostaa esille niitä tekijöitä, joista läheisneuvonpidon vaikuttavuus muodostuu asiakkaiden kokemusten perusteella.
Läheisneuvonpidon vaikuttavuus jakautuu tutkimustuloksissamme kolmeen osa-alueeseen: suunnitelmallisuuteen, osallisuuteen ja vuorovaikutuksellisuuteen. Osa-alueet tuovat esiin asiakkaiden kokemukset vaikuttavuutta muodostavista tekijöistä ja yhdistämällä nämä tekijät saadaan kokonaiskäsitys läheisneuvonpidon vaikuttavuudesta asiakasnäkökulmasta. Tutkimuksessa vaikuttaviksi mekanismeiksi nousevat neuvonpidon suunnittelu, läheisten tekemä suunnitelma ja sen toteutus, koollekutsujan työskentely, tiedonantovaihe, dialogisuus, tunteet, valta sekä luottamus. Tutkimus osoittaa asiakkaan kokevan neuvonpidon omalaatuisella tavallaan ja se ohjaa kääntämään katseet vaikuttavuuden kannalta olennaisiin mekanismeihin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]