Gerontologisen sosiaalityön paikkaa etsimässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia gerontologisen sosiaalityön paikkaa kuntaorganisaatiossa. Gerontologista sosiaalityötä on Suomessa tutkittu vähän ja se etsii vielä paikkaansa. Useimmissa kunnissa gerontologista sosiaalityötä tehdään jonkin muun sosiaalityön osa-alueen yhteydessä, esimerkiksi osana aikuissosiaalityötä tai vammaispalvelujen sosiaalityötä, ja sen sijoittuminen eri organisaatioihin vaihtelee kuntakohtaisesti paljon. Heinäkuussa 2013 voimaan astuva niin kutsuttu ikälaki pyrkii turvaamaan ikäihmisten laadullisten palvelujen saannin. Laissa edellytetään myös järjestämään gerontologisen sosiaalityön erityisasiantuntemusta kuntiin.

Tutkimuksella pyrittiin tuottamaan kahdenlaista tietoa: toisaalta konkreettista tietoa siitä, miten gerontologinen sosiaalityö oli aineiston kunnissa ja kuntayhtymässä organisatorisesti toteutettu ja toisaalta kuvailevaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät kokivat oman ammatillisen asemansa suhteessa muihin sosiaalialan ja vanhustyön ammattilaisiin. Näin ollen paikka sai tutkimuksessa kaksiosaisen merkityksen. Tutkimus perustui viiden kunnan ja yhden kuntayhtymän ikääntyneiden parissa työskentelevien kuuden sosiaalityöntekijän haastatteluihin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda näkyväksi sosiaalityön arkikäytäntöä sosiaalityöntekijöiden kokemusten kautta. Tutkimus nojautui fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen.

Tutkimustulokset osoittivat, että tavat toteuttaa gerontologista sosiaalityötä vaihtelevat kunnittain paljon ja gerontologisen sosiaalityön organisatorista paikkaa kuntaorganisaatiossa on vaikea määritellä yhdenlaiseksi. Yhteisenä tekijänä voidaan kuitenkin nähdä gerontologisen sosiaalityön paikan asettuminen valtakunnallisia ikääntymispoliittisia tavoitteita mukaillen vanhustenhuollon avohuoltoon. Tämä näyttäytyy gerontologisen sosiaalityön läheisenä yhteistyönä kotihoidon kanssa sekä käytännön työn paikantumisena ikäihmisten koteihin. Gerontologisen sosiaalityön professionaalinen paikka näyttäytyy hauraana. Tämä näkyy ammatillisen tuen puutteena ja työn arvostuksen ristiriitaisuutena. Erityisen hauras paikka on niissä kunnissa, joissa työskentelee vain yksi gerontologinen sosiaalityöntekijä. Toisaalta tutkimus vahvistaa gerontologisen sosiaalityön asemaa sosiaalityön erityisalana, ja asema moniammatillisissa työryhmissä on vahvistunut. Gerontologisessa sosiaalityössä on avautumassa enemmän tilaa psykososiaaliselle työotteelle ja rakenteellisen sosiaalityön orientaatiolle.