”Elämän pienet hetket, niitä osaa arvostaa” : nuorten kokemuksia vanhemman masennuksesta

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia nuorten 12-19-vuotiaiden kokemuksia vanhemman masennuksesta. Kirjallisuudessa on tuotu esille, että perheessä, jossa vanhempi sairastaa psyykkisesti, on lapsella suuri alttius sairastua itse psyykkisesti jossain vaiheessa elämää. Tutkimuksen taustoituksena olen käsitellyt masennusta sekä yleisesti että yhteiskunnallisessa - ja kulttuurisessa kontekstissa. Rajasin psyykkisen sairauden masennukseen, sillä se on yksi yleisimpiä kansanterveysongelmia. Lisäksi masennus on vaikeasti tunnistettava, joka pitkään jatkuessa on voinut muuttaa koko perheen käyttäytymistä. Otin myös mukaan häpeän käsitteen, joka vahvasti esiintyy kirjallisuudessa psyykkisten sairauksien yhteydessä, ja on yhteydessä sillä hetkellä vallitseviin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin käsityksiin. Teoreettisena viitekehyksenä on toiminut systeemiteoria, josta olen laajentanut perhesysteemiin ja syventänyt vanhemman masennukseen perhesysteemissä. Systeemiteoreettinen viitekehys on tuntunut luontevalta valinnalta, sillä masennus vaikuttaa henkilön sosiaalisiin suhteisiin ja erkaantumiseen niistä. Vuorovaikutusta on pidetty avainasemassa perheenjäsenten sisäisissä systeemeissä, sekä heidän vuorovaikutusta ulkoisten systeemien kanssa.

Tutkimukseni aihe oli sensitiivinen, joka asetti tiettyjä haasteita aineiston keruussa ja koko tutkimuksen aikana. Kaikilta nuorilta olen saanut kirjallisen suostumuksen, samoin alaikäisten nuorten vanhemmilta. Aineiston olen kerännyt puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluun osallistui yhteensä yhdeksän nuorta. Aineiston olen analysoinut aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston empiirinen osio jakaantui neljään aihealueeseen; tietoisuus masennuksesta, itsensä näkeminen arjessa, masennus omana tunnekokemuksena ja arjen tukimuodot.

Tutkimustulosten mukaan nuoret tunnistavat vanhemman masennuksen oireista, että kaikki ei ole kunnossa. Asiasta nuorta tiedottamalla masennus nostettiin esille, josta voitiin keskustella, eikä sitä koettu suoranaisesti salailuna. Arki sujui hyvin, kun ympärillä oli kattava läheisverkosto, kaverit, koulu ja mielekkäitä harrastuksia. Tunnekokemukset vanhemman masennuksesta vaihtelivat haastateltavien välillä, mutta kaikilta löytyi osa-alueita, joissa he kokivat onnistumisen ja ilon tunteita. Nuoret kokivat pääosin saaneensa ammatillista tukea itselleen ja vanhemmat omalla tahollaan, mutta kokonaistilanne perheen hoidosta ja vastuusta ei toteutunut kaikilla.