Huivin suojassa suomalaisessa yhteiskunnassa

Abstract

Tutkielman tavoite oli ymmärtää miten islaminuskon naiskuva näkyy Suomessa asuvien musliminaisten yksityisen ja julkisen elämän osa-alueilla sekä sosiaalityön kohtaamisissa. Tutkielmassa tarinansa kertovat naiset ovat asiantuntijoina islamin naiskuvasta. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa sosiaalityöntekijät tarvitsevat lisää tietoa eri uskonnoista ja kulttuureista ymmärtääkseen asiakkaittensa elämää ja pystyäkseen kohtaamaan heidän kokemuksensa ja tukemaan asiakkaittensa toimijuutta.

Toteutin tutkielman narratiivisen tietokäsityksen ja tutkimusmetodin avulla. Haastattelin yhdeksää Suomessa asuvaa ensimmäisen polven maahanmuuttaja musliminaista. Naisten tarinat on tutkielmassa liitetty sosiaalityön käytäntöön sosiaalityön eettisten periaatteiden, Suomen lain ja ihmisoikeuksien sekä naisten toimijuuden tukemisen kautta. Islamilla oli haastateltaville erilainen merkitys heidän elämässään muun muassa moraalia ja arkista toimintaa ohjaavana tekijänä. Osa naisista oli sitä mieltä, että islamin naiskuvassa oli toimijuutta positiivisesti ohjaavien tekijöiden lisäksi myös negatiivisesti rajoittavia tekijöitä. Kaikki naiset näkivät uskonnon ja kulttuurin uudessa ajassa ja ympäristössä muokkaantuvana. Haastateltavat kannattivat vähintään hienoista muutosta perinteiseen musliminaisen toimijuuteen. Tasaarvoistumisen esteeksi naiset näkivät islamin kulttuurin valtarakenteelliset tekijät. Haastateltavat olivat vahvoja, mutta kulttuurin rakenteet olivat osin vahvempia, mikä voi hidastaa naisten aseman parantumista. Naiset käyvät jatkuvaa neuvottelua arjessa naiseuden uudelleenmäärittelystä ja uudenlaisesta toimijuudesta. Epätasa-arvoisuus naisruumiin perusteella ja kunniaväkivalta olivat kulttuuristen rakenteiden mahdollistamia ongelmia osan naisten elämässä.

Sosiaalityöllä on toiminnan paikka naisten aseman ja ihmisoikeuksien edistämisessä sekä toimijuuden uudelleenneuvottelemisen tukemisessa. Musliminaisten toimijuuden tukemiseksi sosiaalityötä olisi hyvä kohdistaa perinteisen yksilökeskeisen työskentelyn lisäksi yhteisöihin ja tehdä vaikuttamistyötä myös ennaltaehkäisemiseksi. Suomessa asuvien musliminaisten aseman parantaminen vaatisi poliittista tahtoa, viranomaisten laajaa yhteistyötä sekä monella eri tapaa muslimitaustaisten osallistamista oman uskontonsa asiantuntijoina musliminaisten aseman parantamiseksi.