Sosiaalinen pääoma vanhemmuudessa : äitien luottamus avun saamiseen

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavalla äidit luottavat siihen että he saavat tarvittaessa apua arkeensa, ja miten luottamus heijastuu perheiden avuntarpeen ja avunsaannin kohtaamiseen ja äitien ko-kemuksiin vanhemmuudestaan. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui sosiaalisen pääoman käsit-teestä ja erityisesti sen kahdesta ulottuvuudesta, verkostosta ja luottamuksesta.

Tutkielmaa varten kerättiin kvantitatiivinen kyselytutkimusaineisto keväällä 2012 neuvolassa asioivien yhden tai useamman alle 7-vuotiaan lapsen vanhempien keskuudesta Kempeleessä, Limingassa ja Oulus-sa. Kyselyyn vastasi 182 vanhempaa. Aineistoon tehtyjen rajausten jälkeen analyysissa oli mukana 166 äidin vastaukset. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin käyttäen summa- ja erotusmuuttujia, ryhmittelyanalyysia ja ristiintaulukointia.

Analyysin keskiössä oli äitien luottamus siihen, että he saavat tarvittaessa apua lähipiiriltään, joka koostui lasten isovanhemmista, muista sukulaisista ja ystävistä sekä julkisista peruspalveluista, joita olivat neuvo-la ja päivähoito. Aineiston äidit jakaantuivat vahvan luottamuksen suhteen neljään ryhmään: vähäisesti luottaviin (16 prosenttia), peruspalveluihin luottaviin (18 prosenttia), lähipiiriin luottaviin (28 prosenttia) ja vahvasti luottaviin (38 prosenttia). Vähäisesti luottavat eivät luottaneet vahvasti lähipiiriin eivätkä julkisiin peruspalveluihin, peruspalveluihin luottavat luottivat vahvasti peruspalveluihin mutta eivät lähi-piiriin, lähipiiriin luottavat puolestaan päinvastoin. Vahvasti luottavat luottivat vahvasti molempiin.

Tutkielmassa tutkittiin myös sitä, löytyikö äitien luottamuksesta avunsaantiin yhteyttä perheiden avuntar-peen ja saannin kohtaamiseen ja äitien kokemuksiin vanhemmuudesta. Luottamus siihen, saako perhe tarvittaessa apua, oli tulosten mukaan yhteydessä moniin vanhemmuuteen liittyviin tunteisiin ja äitien kokemuksiin omasta vanhemmuudestaan ja voimavaroistaan.

Kyselyssä kartoitettiin lapsiperheiden tarpeita erilaisille palveluille ja avulle. Suurin avuntarve oli lasten-hoidossa vanhempien kahdenkeskistä aikaa varten. Myös lastenhoidossa vanhemman sairastaessa kaivat-tiin paljon nykyistä enemmän apua. Avuntarve näytti olevan suurinta niissä perheissä, joissa luottamus lähipiiriltä saatavaan apuun oli vähäisempää.