Lapsen edun toteutuminen ilman huoltajaa tulleiden lasten turvapaikanhakuprosessissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen lapsen edun toteutumista ilman huoltajaa tulleiden lasten turvapaikanhakuprosessissa. Lapsen etu on kiistanalainen käsite, eikä sillä ole yhtenäistä teoreettista pohjaa. Käsitykset lapsen edusta saattavat vaihdella kulttuurista riippuen. Suomessa ilman huoltajaa tulleiden lasten vastaanottoa määrittävät ensisijaisesti YK:n Lastenoikeuksien sopimus, Suomen Lastensuojelulaki (13.4.2007/417), sekä Ulkomaalaislaki (30.4.2004/302). Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kuutta yksin tulleen lapsen edustajaa. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysin pohjana toimivat Suomen Lastensuojelulaki sekä syrjinnän ja sorron vastaiset sosiaalityön teoriat. Tutkimukseni osoittaa, että lasten vastaanotto on pääosin järjestetty lapsen etu huomioiden ja kunnioittaen. Siitä huolimatta turvapaikanhakuprosessi sisältää puutteita, jotka tulee ottaa huomioon, kun pohditaan sitä, miten turvapaikanhakuprosessia voidaan kehittää paremmin yksin tulleen lapsen tarpeita vastaavaksi. Ilman huoltajaa tulleiden lasten kohtelussa suurimmiksi epäkohdiksi nousivat prosessin pitkät käsittelyajat, iänmääritystestit, psykiatristen palveluiden puute, koulupaikan saamisen vaikeus, täysi-ikäistyvien turvapaikanhakijoiden asema, jälkihuollon puute, alaikäisten hakijoiden käännytykset Dublin-menettelyn nojalla sekä uudistunut perheenyhdistämiskäytäntö. Syrjinnän ja sorron vastaisen sosiaalityön mukaan lasten auttamisen keinoja ovat empowerment, advocasy eli asianajo sekä yhteistyö ja aktivismi.

In the study I examine the realisation of the best interest of the child in the asylum seeking process of children arriving without a guardian. The best interests of child are a controversial concept and it has no coherent theoretical basis. The impressions about child's best interests may also vary in different cultures. In Finland the reception of unaccompanied minors is primarily determined by the United Nations Conven-tion on the Rights of the Child, the Finnish Child Welfare Act (13.4.2007/417) and the Foreigners Act (30.4.2004/302). The method of thesis is qualitative. The research material was gathered by interviewing six representa-tives of unaccompanied minors. The collection of the material was implemented by using themed inter-views. The material was analysed based on the Finnish Child Welfare Act and anti-discriminatory and anti-oppressive social work theories. My study points out that the reception of children has mainly been organised in a way that pays attention to the best interests of the child and respects them. There are deficiencies in the asylum seeking process that should be taken into account when considering how the asylum seeking process could be developed to better meet the needs of unaccompanied minors. In treatment of unaccompanied minors, the main de-fects turned out to be long process handling times, age estimation tests, lack of psychiatric services, diffi-culty to get a place in school, the status of the asylum seekers coming of age, lack of after-care, returning of minor asylum seekers under the Dublin procedure, and the transformed family reunification procedure. In anti-discriminatory and anti-oppressive social work practice, the methods of assisting the children include empowerment, advocacy, cooperation and activism.