Informaatioteknologian käyttö sosiaalityön asiakassuhteissa

Abstract

Tämä pro gradu koostuu kolmesta erillisestä artikkelista, jotka on kirjoitettu vuosien 2009- 2013 välisenä aikana. Yhteisenä tekijänä kaikissa kolmessa artikkelissa on soveltavan informaatioteknologian laajeneva käyttö sosiaalityön välineenä ja sosiaalityön menetelmänä, sekä uudenlaisena tapana kohdata asiakas myös virtuaalisesti. Tutkielman koulun sähköistä dokumentointia ja asiakassuhteen luottamusta, toimijuutta ja voimaantumista käsittelevät artikkelit on kirjoitettu osana sosiaalityön informaatioteknologista maisterinkoulutusohjelmaa (SIMO-koulutus).

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella kirjallisuuden avulla sosiaalityön asiakassuhteen peruskäsitteitä, asiakkaan kokemaa luottamusta, toimijuutta, voimaantumista, sekä asiakastyön dokumentointia. Asiakassuhteen peruskäsitteiden osalta niiden eri ulottuvuuksia kuvaillaan pääosin asiakkaan ja työntekijän perinteisen kasvokkaisen vuorovaikutussuhteen kautta mutta tuodaan myös esille uudet virtuaaliset tavat kohdata asiakas, sekä virtuaalisten kohtaamisten vaikutus asiakkaan kokemaan toimijuuteen ja voimaantumiseen. Tutkielmassa kuvataan ja jäsennetään soveltavan informaatioteknologian lisääntyneen käytön aiheuttamia ongelmakohtia ja haasteita käytännön työhön, sekä tuodaan esille uusien virtuaalisten työtapojen ja -välineiden antamia mahdollisuuksia sosiaalityön ja sen työprosessien uudistamiseksi. Haasteita ja mahdollisuuksia kuvataan sekä asiakkaan, että työntekijän näkökulmasta.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii konstruktiivinen sosiaalityö jossa lähtökohtana on myönteisellä ja positiivisella kielenkäytöllä rakentaa yhdessä asiakkaan kanssa muutoksen mahdollisuutta hänen vaikeaksi kokemassa elämäntilanteessa. Artikkelien kuvausten perusteella on mahdollista saada käsitys siitä, miten sosiaalityön yhteiskunnallinen tavoite, asiakkaan hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääntyminen on käytännössä sosiaalityön prosessin kautta rakentuva kokonaisuus.

Informaatioteknologian käyttö vaikuttaa tänä päivänä kaikkiin sosiaalityön muotoihin. Se tarjoaa yhä useammalle kansalaiselle pääsyn hyvinvointia ja osallisuutta edistäviin verkostoihin. Teknologian välityksellä tehtävä sosiaalityö ei kuitenkaan voi korvata perinteistä kasvokkaista vuorovaikutusta mutta se voi madaltaa asiakkaiden kynnystä avun hakemiseen. Teknologialle on ominaista sen nopea kehitys. Tämän päivän soveltava informaatioteknologia on muutaman vuoden kuluttua vanhentunutta. Haasteellista sosiaalityön kannalta on nopean teknologian kehityksen mukana pysyminen.