”Olisipa minullakin edes yksi ystävä.” : yksinäisyys lasten silmin
Spets, Ida-Maria (2014)
Spets, Ida-Maria
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201403191041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201403191041
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee yksinäisyyttä lasten näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena oli saada lasten tieto yksinäisyydestä näkyviin, ja korostaa lasta tiedontuottajana. Halusin tutkimuksellani mahdollistaa lapsia tuottamaan tieteellistä tietoa, sillä yksinäisyyttä on Suomessa tutkittu varsin vähän lasten näkökulmasta. Tutkimukseni sisältyy Monitoimijuus koulussa -kehittämishankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää ja vahvistaa lasten kouluhyvinvointia osallistavin ja yhteisöllisin menetelmin. Kehittämishankkeen tavoitteena on myös kehittää koulun opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja vanhempien yhteistyötä ja osallisuutta.
Esittelen tutkimukseni alussa yksinäisyyden käsitettä aiempien tutkimusten avulla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu kuudesta erilaisesta yksinäisyysteoriasta. Aineistoni puolestaan koostuu lasten kertomista saduista, ja niihin kytkeytyvistä keskusteluista sekä piirustuksista. Keräsin aineistoni 7–12 -vuotiailta lapsilta sadutusmenetelmää käyttäen. Sadutus on narratiivinen menetelmä, jonka avulla saadaan esiin lasten omat ajatukset. Sadutuksessa lapsi toimii kertojana, jolloin aikuisen tehtävänä on kuunnella ja samalla kirjata ylös mitä lapsi kertoo. Tutkimuksessani satujen aiheena oli yksinäisen lapsen päivä. Satujen avulla selvitin, mitä lapset ajattelevat yksinäisyydestä. Lasten tieto antaa niin sosiaalityöntekijöille kuin myös opettajille ja vanhemmille uusia näkemyksiä lasten maailmasta, sekä siitä mitä lapset kokevat ja pohtivat.
Yksinäisyys näyttäytyi lasten saduissa ja keskusteluissa negatiivisena ilmiönä. Lasten näkökulmasta yksinäisyyteen liittyy vahvasti erilaisuus, syrjäytyminen, kiusaaminen ja kaverittomuus. Lasten näkemysten mukaan perheillä ei ole riittävästi yhteistä aikaa, joka osaltaan vaikuttaa lapsen yksinäisyyden kokemiseen. Tutkimukseni tuloksista tulee myös esille lasten omia ajatuksia, siitä miten koulun henkilökunta ja vanhemmat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Tutkimustulokseni osoittavat, että lapset ovat kyvykkäitä tuottamaan tietoa, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus.
Esittelen tutkimukseni alussa yksinäisyyden käsitettä aiempien tutkimusten avulla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu kuudesta erilaisesta yksinäisyysteoriasta. Aineistoni puolestaan koostuu lasten kertomista saduista, ja niihin kytkeytyvistä keskusteluista sekä piirustuksista. Keräsin aineistoni 7–12 -vuotiailta lapsilta sadutusmenetelmää käyttäen. Sadutus on narratiivinen menetelmä, jonka avulla saadaan esiin lasten omat ajatukset. Sadutuksessa lapsi toimii kertojana, jolloin aikuisen tehtävänä on kuunnella ja samalla kirjata ylös mitä lapsi kertoo. Tutkimuksessani satujen aiheena oli yksinäisen lapsen päivä. Satujen avulla selvitin, mitä lapset ajattelevat yksinäisyydestä. Lasten tieto antaa niin sosiaalityöntekijöille kuin myös opettajille ja vanhemmille uusia näkemyksiä lasten maailmasta, sekä siitä mitä lapset kokevat ja pohtivat.
Yksinäisyys näyttäytyi lasten saduissa ja keskusteluissa negatiivisena ilmiönä. Lasten näkökulmasta yksinäisyyteen liittyy vahvasti erilaisuus, syrjäytyminen, kiusaaminen ja kaverittomuus. Lasten näkemysten mukaan perheillä ei ole riittävästi yhteistä aikaa, joka osaltaan vaikuttaa lapsen yksinäisyyden kokemiseen. Tutkimukseni tuloksista tulee myös esille lasten omia ajatuksia, siitä miten koulun henkilökunta ja vanhemmat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Tutkimustulokseni osoittavat, että lapset ovat kyvykkäitä tuottamaan tietoa, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4533]