Sosiaaliset suhteet mikro-, meso- ja makrotasolla : systeemiteoreettinen lähestymistapa Oulun seudun 18-29-vuotiaiden nuorten aikuisten hyvinvointiin

Abstract

Sosiaalitieteelliseen tutkimusalaan kuuluva tutkimukseni käsittelee Oulun seudulla asuvien 18-29-vuotiaiden nuorten sosiaalista hyvinvointia systeemiteoreettisestä näkökulmasta. Systeemiteoreettinen lähestymistapa tarjoaa keinoja tarkastella sosiaalisia suhteita, sekä sosiaalisten suhteiden vaikutuksia yleiseen sosiaaliseen hyvinvointiin nostaen hyvinvoinnin keskiöön sosiaaliset suhteet yksilön eri ympäristöissä. Tutkimukseni aineisto on kerätty vuonna 2011 osana TUKEVA 2-hanketta pääosin postikyselynä. Tutkimukseen osallistui 426 vastaajaa Oulun alueelta. Tutkimuksessani tarkastelen nuorten sosiaalista hyvinvointia vertaillen hyvinvointieroja ikäryhmittäin, sukupuolittain, sekä päätoimisen tekemisen perusteella jaoteltujen ryhmien välillä. Ikäryhmät ovat 18-21-vuotiaat, 22-25-vuotiaat, sekä 26-29-vuotiaat. Päätoimiryhminä ovat opiskelijat, palkkatyön piirissä olevat, työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ryhmä.

Aineiston analyysi osoitti Oulun alueen nuorten pääasiassa hyvin, mutta osa nuorista voi terveydellisestä ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta heikosti. Aineistossa nousi erityisesti esille 22-25-vuotiaiden hyvinvointierot suhteessa muihin ikäryhmiin. 22-25-vuotiaista erityisesti työttömät naiset voivat tutkimustulosten valossa heikosti. Sosiaaliset suhteet sukulaisiin, ystäviin, tukeutuminen, sekä kokemus omasta terveydestä näyttäytyvät aineistossa heikommassa asemassa muihin vertailtaviin ryhmiin nähden. Aineiston analyysistä opiskelijoiden sosiaaliset suhteet, sekä kokemus omasta hyvinvoinnista nousivat myös esille, sillä opiskelijat kärsivät vastaajista eniten unettomuudesta. Työelämän ulkopuolella olevat kokevat terveydentilansa, elämänilon, sekä sosiaaliset suhteensa vertailtavista ryhmistä vahvimpina. Ikäryhmistä nuorimmassa ilmenee luottamukseen liittyviä ongelmakohtia, sillä 18-21-vuotiaat kokevat muihin ikäryhmiin vähiten saavansa tukea ympäriltä olevilta ihmisiltä, sekä kokevat, ettei heillä ole ihmisiä joihin luottaa. Sosiaalisten suhteiden, sekä hyvinvointiin liittyvän subjektiivisen kokemuksen lisäksi nostin aineistossa osallisuuden, vaikuttamisen, sekä päihteidenkäytön esille. Pääosin nuoret kokevat voivansa vaikuttaa ympärillään oleviin asioihin, mutta esimerkiksi opiskelijat kokevat nykyisten vaikutusmahdollisuuksien olevan vajavaisia. Työttömät nuoret opiskelijoihin nähden ovat eri linjoilla vaikuttamisen osalta, sillä työttömät eivät esimerkiksi koe äänestämisellä olevan vaikuttavuutta.

Sosiaalityössä tunnustetaan eri elämänvaiheisiin liittyvä erityisyys, jota on turvattu esimerkiksi lainsäädännössä. Nuoruus muista elämänvaiheista poiketen ei ole nostettu erilliseksi elämänvaiheeksi, jolloin tunnustettaisiin nuoruuden erityisyys. Sosiaalityössä käytetään erityistä herkkyyttä lasten, varhaisnuorten, sekä ikäihmisten kanssa tehtävässä työssä, mutta nuorten kanssa tehtävä työ on yhdistetty aikuissosiaalityöhön. Nuorisososiaalityön tarve on havaittavissa sosiaalityön käytännönkentällä, ja nuorten kanssa tehtävässä sosiaalityössä on kiinnitettävä tutkimukseni tuloksien ja johtopäätöksien perusteella erityisesti nuoren ja tämän sosiaalisen ympäristön vuorovaikutussuhteisiin.