Sijaisvanhempien tukimuodot ja tukemisen kehittäminen lappilaisessa toimintaympäristössä
Niska, Marja (2014)
Lapin yliopisto
2014
openAccess
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen, millaista tukea sijaisvanhemmille on tarjolla Lasten Kaste -hankkeeseen Lapissa osallistuvissa kunnissa. Tutkin tuen järjestämiseen ja sen kehittämiseen liittyviä asioita sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimukseni kytkeytyy Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen eli Posken hallinnoimaan Pohjois-Suomen Lasten Kaste -hankkeeseen 2014–2016.
Tutkimukseni tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan tarkastella ja kehittää sijaisvanhempien tukemista. Aineiston keräsin sähköisellä tiedonkeruulomakkeella hankkeessa mukana olevista Lapin kunnista, ja lomakkeeseen vastasi 14 kunnan sosiaalityöntekijät. Tutkimukseni on laadullinen sosiaalityön käytäntötutkimus, ja teoreettisina näkökulminani ovat voimaannuttaminen ja sosiaalinen tuki. Aineiston analyysissä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksesta selviää, että sijaisvanhempia tuetaan sijaisperhetoiminnan alkuvaiheessa hyvin ja yhtenäisesti kaikissa vastaajakunnissa. Sijaisperheitä tuetaan taloudellisesti, käytännön asiat järjestetään, sijaisvanhemmat peruskoulutetaan, ja kaikissa kunnissa huolehditaan oman vastuutyöntekijän järjestämisestä perheille. Perheitä tuetaan myös intensiivisesti sijoituksen alkuvaiheessa. Sijoituksen onnistumisen ja kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että lapsi ja sijaisvanhemmat pääsevät hyvin alkuun uudessa elämäntilanteessaan.
Tutkimus osoitti, että erot kuntien välillä alkavat näkyä sijaisperheen elämän vakiintuessa, jolloin perheitä tuetaan hyvin eritasoisesti ja epäyhtenäisesti kunnissa. Esimerkiksi tiedollisen tuen eri muodot peruskoulutusta lukuun ottamatta ovat eri tavoin järjestetty kunnissa. Myös sijaisvanhempien mahdollisuus osallistua tuetuille lomille ja saada käytännön apua on vaihtelevaa.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan sijaisvanhempien tukemiseen pitäisi saada suunnitelmallisuutta. Sijaisperheille pitäisi järjestää toimivaa ja säännöllistä vertaisryhmätoimintaa, esimerkiksi lähialueen sijaisperheiden kanssa. Työntekijöillä pitäisi olla enemmän aikaa tavata sijaisvanhempia säännöllisesti. Sijaisvanhemmilla tulisi olla mahdollisuus osallistua työnohjaukseen. Sosiaalityöntekijöiden mukaan myös hoitopalkkioiden ja kulukorvausten nostamisessa riittävälle tasolle olisi kehitettävää.
Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta emotionaalisen ja taloudellisen tuen muodot ovat tärkeimpiä sijaisvanhempien hyvinvointia tukevia tekijöitä, ja ylivoimaisesti tärkeintä sijaisvanhemmille on vertaistuki. Sosiaalityöntekijät korostivat sijaisvanhemman hyvinvoinnin edistämisessä myös säännöllistä kontaktia sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhempien välillä.
Tutkimukseni tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan tarkastella ja kehittää sijaisvanhempien tukemista. Aineiston keräsin sähköisellä tiedonkeruulomakkeella hankkeessa mukana olevista Lapin kunnista, ja lomakkeeseen vastasi 14 kunnan sosiaalityöntekijät. Tutkimukseni on laadullinen sosiaalityön käytäntötutkimus, ja teoreettisina näkökulminani ovat voimaannuttaminen ja sosiaalinen tuki. Aineiston analyysissä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksesta selviää, että sijaisvanhempia tuetaan sijaisperhetoiminnan alkuvaiheessa hyvin ja yhtenäisesti kaikissa vastaajakunnissa. Sijaisperheitä tuetaan taloudellisesti, käytännön asiat järjestetään, sijaisvanhemmat peruskoulutetaan, ja kaikissa kunnissa huolehditaan oman vastuutyöntekijän järjestämisestä perheille. Perheitä tuetaan myös intensiivisesti sijoituksen alkuvaiheessa. Sijoituksen onnistumisen ja kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että lapsi ja sijaisvanhemmat pääsevät hyvin alkuun uudessa elämäntilanteessaan.
Tutkimus osoitti, että erot kuntien välillä alkavat näkyä sijaisperheen elämän vakiintuessa, jolloin perheitä tuetaan hyvin eritasoisesti ja epäyhtenäisesti kunnissa. Esimerkiksi tiedollisen tuen eri muodot peruskoulutusta lukuun ottamatta ovat eri tavoin järjestetty kunnissa. Myös sijaisvanhempien mahdollisuus osallistua tuetuille lomille ja saada käytännön apua on vaihtelevaa.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan sijaisvanhempien tukemiseen pitäisi saada suunnitelmallisuutta. Sijaisperheille pitäisi järjestää toimivaa ja säännöllistä vertaisryhmätoimintaa, esimerkiksi lähialueen sijaisperheiden kanssa. Työntekijöillä pitäisi olla enemmän aikaa tavata sijaisvanhempia säännöllisesti. Sijaisvanhemmilla tulisi olla mahdollisuus osallistua työnohjaukseen. Sosiaalityöntekijöiden mukaan myös hoitopalkkioiden ja kulukorvausten nostamisessa riittävälle tasolle olisi kehitettävää.
Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta emotionaalisen ja taloudellisen tuen muodot ovat tärkeimpiä sijaisvanhempien hyvinvointia tukevia tekijöitä, ja ylivoimaisesti tärkeintä sijaisvanhemmille on vertaistuki. Sosiaalityöntekijät korostivat sijaisvanhemman hyvinvoinnin edistämisessä myös säännöllistä kontaktia sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhempien välillä.
Kokoelmat
- Pro gradut [3933]