Kehityksen prosessi vai hankkeen offensiivi : tapaustutkimus hankkeen vaikutuksista

Abstract

Tutkielma on tapaustutkimus kehittämishankkeen vaikutuksista ja vaikutusten todentumisen edellytyksistä. Tapauksena on Itä- ja Pohjois-Lapin etäoppimisympäristöjen kehittämishanke, joka toimi vuosina 2004–2007 seitsemän kunnan alueella, joista neljään Itä-Lapissa tutkimus kohdistuu. Tutkielmassa kysytään,mitä hankkeesta on jäänyt elämään noin vuosi hankkeen päättymisen jälkeen ja miksi toisten käytäntöjen on ollut mahdollista juurtua ja toisten ei. Lisäksi pohditaan millaista yhteiskuntaa hankkeilla muokataan. Vaikuttavuuden toteaminen tieteellisesti edellyttää mitattavuutta sekä mittausten vertailtavuutta, mikä ei hankkeiden alati muuttuvassa ympäristössä ole mahdollista. Vaikuttavuuden käyttö argumentoinnissa on kuitenkin poliittisesti houkuttelevaa sillä vaikuttavuusnäyttö tekee päätöksenteosta rationaaliselta vaikuttavaa valintaa erilaisten taloudellisten vaikutusten välillä. Samalla toimenpiteistä tulee neutraaleja ja häivytetään yhteiskuntapolitiikkaan liittyvät arvot ja valinnat. Etähankkeen tapauksessa hankkeella oli kolmenlaisia vaikutuksia: osa vaikutuksista todentui jo hankkeen aikana (muutostyökalu), osa jäi elämään hankeen jälkeen osaamisena ja uusina käytänteinä (osaamisen kehittäjä) ja osa ei vielä löytänyt paikkaansa (tienraivaaja). Vastakkain asettuvat hankkeiden ja pysyvien instituutioiden, kuten kuntien erilaiset edellytykset toimia. Merkittävää uusien toimintojen juurtumiselle oli Etähankkeen tapauksessa se, millainen tulkinta kehitykselle annetaan. Hankkeiden vaikutuksilla on edellytyksiä juurtua, jos kuntatoimijat kokevat ne välittämättömänä osana kehityksen prosessia. Sen sijaan offensiivinen tulkinta hankkeen toiminnasta voi tarkoittaa, että hankkeen uudet toimintatavat koetaan uhkana tai haasteena perustoiminnalle eivätkä ne löydä paikkaansa hankkeen päätyttyä.