Metsästyksen merkitys Ranualaisille metsästäjille : ympäristösosiologinen tutkimus paikallisesta metsästyskulttuurista nykypäivän Suomessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää metsästyksen merkitystä ranualaisille metsästäjille. Lähtökoh-tana tutkimukselle on henkilökohtainen näkemykseni siitä, että julkisessa metsästyskeskustelussa muodostetut näkemykset metsästyksestä eivät vastaa metsästyksen merkityksiä paikallisissa metsäs-tyskulttuureissa. Paikallisten elämäntapojen ja luonnonkäyttömuotojen huomioiminen olisi kuiten-kin tärkeää ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden edistämiseksi metsästyksen poliittisessa ohjauk-sessa. Tutkin metsästyksen merkitystä luontosuhteen näkökulmasta. Tarkastelen analyysissa, millaisia tulkintoja metsästäjät rakentavat metsästettävistä eläimistä ja metsästyspaikoista. Analyysin teoreet-tinen viitekehys muodostuu sosiaalisen konstruktionismin käsityksistä, joiden mukaan tuntemamme luonto on sosiaalinen ”rakennelma”. Luonto ei sanele meille, minkälaisena luonto tulee luonto ym-märtää. Luontoon liitetyt merkitykset muodostuvat erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä ihmisten keskinäisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen kautta. Tutkimusaineistoni muodostuu yhdeksäs-tä haastattelusta, joita analysoin diskurssianalyyttisen tutkimusotteen kautta. Analyysi osoittaa, ettei metsästyksen mielekkyys rakennu pelkästään saaliin saamiselle. Metsästäjät korostavat, että jo pelkkä eläinten läheltä kohtaaminen riittää tekemään metsästysreissusta jännittä-vän ja mieleenpainuvan. Pelkkiä elämysten ”tuottajia” eivät eläimet metsästäjille kuitenkaan ole. Riistaeläimet nähdään taloudellisesti arvokkaana luonnonvarana, jota metsästäjät arvostavat. Haas-tatteluissa nousee esille, että tutuilla metsästyspaikoilla on erityistä merkitystä metsästäjille. Ana-lyysi osoittaa tuttujen metsästyspaikkojen erityisyyden muodostuvan niiden elämyksellisyydestä. Tutuissa metsästyspaikoissa metsästäjä tuntee mukavimmat ja helpoimmat kulkureitit, mikä lisää luonnossa liikkumisen mielekkyyttä, vaivattomuutta ja vapautta. Lisäksi metsästäjällä voi olla met-sästyspaikoista erityisiä muistoja, jotka saavat hänet käymään samoissa paikoissa vuosi vuoden jälkeen. Tutkimus osoittaa, että yleinen käsitys nykypäivän metsästyksestä virkistystoimintana on jossain määrin harhaanjohtava. Virkistysmetsästys-puhe rakentuu näkemykselle, jonka mukaan nykypäivän metsästyksellä ei ole enää metsästäjille aineellista merkitystä. Ranualaisille metsästäjille metsästys kuitenkin on luonnollinen ja itsestään selvä tapa hankkia ainakin osa kotitalouksissa kulutetusta lihasta, ja lisäksi metsästäjät arvostavat itse metsästämällä hankkimaansa lihaa enemmän kuin kau-pasta ostettua lihaa.