Luento : tapaustutkimus toiminnasta, säännöistä ja vuorovaikutuksesta luennolla

Abstract

Tutkimus on kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä yhdistävä tapaustutkimus yliopistollisesta luennosta: opiskelijoiden toiminnasta, toimintaa ohjaavista säännöistä ja opiskelijoiden ja luennoitsijan välisestä sekä opiskelijoiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja kartoittaa luentotapahtumaa. Tavoitteena on tuoda esille opiskelijoiden näkökulma luentoon. Kysyn tutkimuksessa, minkälaista opiskelijoiden toiminta luennolla on, minkälaisia opiskelijoiden toimintaa ohjaavia sääntöjä luennolla on ja minkälaista vuorovaikutusta luennolla on. Luentoa on tutkittu vähän opiskelijoiden kokemuksena.

Tutkimuksen viitekehys koostuu yliopistollista luentoa koskevasta kontekstoinnista, rakennetta ja toimintaa käsittelevästä teoriasta, Rom Harrén ja Paul F. Secordin (1972) etogeniasta eli tilannetta koskevasta teoretisoinnista sekä Erving Goffmanin (1974) teatteri-metaforaan liittyvistä käsitteistä. Käytän tutkimuksessa menetelmätriangulaatiota eli tutkimus on moni-menetelmällinen. Aineisto on kerätty eläytymismenetelmällä, kyselyllä ja havainnoimalla Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta ja kasvatustieteiden tiedekunnasta sekä Oulun yliopistosta kasvatustieteiden tiedekunnasta, humanistisesta tiedekunnasta ja teknillisestä tiedekunnasta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä ja SPSS ohjelmalla.

Opiskelijoiden sisäinen toiminta luennolla on pääasiassa oppimiseen liittyvää ajatustyötä, oman toiminnan suunnittelua sekä tilannetta, muita osallistujia ja luennoitsijaa koskevia tulkintoja. Opiskelijoiden ulkoinen toiminta on yleensä yhdenmukaista: luentoa seurataan hiljaa istuen, katse eteenpäin suuntautuen. Luennolla on myös opiskelijoiden ”häiriökäyttäytymistä”, joka aiheuttaa muissa opiskelijoissa paheksunnan tunteita paljastaen luentotilanteeseen liittyvän yksisuuntaisen luennoinnin kehyksen ja toiminnan kirjoittamattomat säännöt. Vaikka opiskelijat ohjaavat omaa toimintaansa tietoisesti, he noudattavat toiminnallaan luennon kirjoittamattomia sääntöjä. Ne määrittelevät sitä, minkälainen toiminta on luentotilanteessa kulttuurisesti mahdollista. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että luentotapahtumaa määrittävät rakenteet. Yksisuuntainen luennon kehys ohjaa toimintaa ja siitä poikkeaminen on vaikeaa. Luennon yksisuuntaisuus ja luennoitsijajohtoisuus eivät vaadi opiskelijoilta sitoutumista. Luento ei muutu vuorovaikutteiseksi luennoitsijan esittämän kysymyksen myötä, vaan kyse on luennon ilmapiiristä ja keskustelukulttuurista. Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää yliopisto-opetuksen kehittämistyössä.